Elintarvikeketjun perustaksi
tarvitaan kilpailukykyistä kotimaista alkutuotantoa. Maatalous ja muu
alkutuotanto tuottaa ruuan lisäksi myös myönteisiä vaikutuksia koko
yhteiskunnalle kun maaseutumaisemasta huolehditaan ja maaseutu säilyy
elinvoimaisena.
EU:n uudistetussa yhteisessä
maatalouspolitiikassa on otettu huomioon Suomen maatalouden tarpeet ja
pohjoiset olosuhteet seuraavien kuuden vuoden ajaksi. Suomen tulee olla
aktiivinen myös tulevaisuuden maatalouspolitiikan uudistuksissa, jotta viljely
on jatkossakin mahdollista epäsuotuisilla ja pohjoisilla alueilla. Luonnonhaitan
korvaaminen ja tuotannon säilyttävät tukimuodot, kuten tuotantoon sidotut tuet,
ovat välttämättömiä Suomen kaltaiselle alueelle yhteisillä markkinoilla ja
yhteisillä hinnoilla toimittaessa. Euroopan unionin yhteisen
maatalouspolitiikan lisäksi kansallinen rahoitus on merkittävä osa maatalouden
kannattavuuden turvaamista.
Jokaisen elintarvikeketjun osan
alkutuotannosta jalostuksen ja kaupan kautta kuluttajille tulee toimia myös
häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuus turvataan kotimaisella alkutuotannolla,
joka perustuu tuotantopanosten mahdollisimman suureen omavaraisuuteen.
Tavoitteeksi tulee ottaa energiaomavarainen maatalous, joka perustuu
paikallisiin ja monipuolisiin uusiutuviin energialähteisiin.
Ravinneomavaraisuuden parantamisen perustana on luonnon omien
typensidontaprosessien tehokas hyödyntäminen ja ravinteiden, erityisesti
fosforin tarkka kierrätys.
Maatalouden riskienhallinnan
merkitys kasvaa entistä tärkeämmäksi, kun sekä sato- että markkinariskit
lisääntyvät. Ruuantuotannon häiriöttömyyden takaamiseksi myös kasvintuhooja- ja
eläintautiriskeihin tulee varautua entistä paremmin. Riskienhallinnan
kehittämistä jatketaan yhteistyössä muiden alojen kanssa.
Viljelykasvien globaalista diversiteetistä
on viime vuosisadalla menetetty 75 %. Kotieläinroduista 50 % on menetetty ja 30
% on uhanalaisia. Ruuantuotannon varmistamiseksi viljelykasvilajikkeita on
voitava jalostaa nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Geenivarojen saatavuus
jalostuksen tarpeisiin on tärkeää myös karjatalouden sekä metsä- ja kalatalouden
tuotantoedellytysten kannalta. Jalostuksen yhtenä tavoitteena on mahdollistaa maa-,
metsä- ja kalatalouden sopeutuminen ilmasto-olosuhteissamme pitkällä
aikavälillä.
Elintarviketurvallisuuden
vaatimuksia ja valvontaa kohdennetaan riskiperusteisesti ja erityisesti pienten
yritysten hallinnollista taakkaa kevennetään. Tuotantoeläinten hyvinvointi ja
terveydenhuolto on pidettävä nykyisellä korkealla tasolla, jotta kuluttajien
luottamus ruokajärjestelmän eettisyyteen ja turvallisuuteen säilyy vahvana. On
varauduttava myös kansainvälisen kaupan lisääntymisen, ilmastonmuutoksen sekä
väestökehityksen aiheuttamiin riskeihin ja muutostarpeisiin. Uudet
taudinaiheuttajat, bioterrorismi, mikrobilääkeresistenssi, alkuperä- ja muut
elintarvikeväärennökset ja –petokset ovat esimerkkejä alueista, joilla riskinarviointia
ja –hallintaa on tehostettava niin Suomessa kuin kansainvälisesti mm.
parantamalla viranomaisten välistä yhteistyötä.
Tuotannon jäljitettävyyttä ja kuluttajan
mahdollisuuksia saada tietoa elintarvikkeiden ominaisuuksista (ml. alkuperä) ja
tuotantotavoista parannetaan elinkeinon omin sekä tarvittaessa myös
lainsäädännön keinoin. Luomun sekä muiden sertifioidusti tuotettujen elintarvikkeiden
tuotantoa ja käyttöä on edistettävä. Myös eläinten hyvinvoinnista sekä ruoan
tuotannon ympäristövaikutuksista huolehtiminen nousee entistä tärkeämmäksi
valintatekijäksi. Merkintä- ja jäljitettävyysjärjestelmät eivät saa johtaa
kotimaista tuotantoa kilpailijamaita epäedullisempaan asemaan. Lähi- ja villiruoan
edistäminen tukee pk-yrittäjyyttä, lisää kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja
kehittää omaleimaista ruokakulttuuriamme. Hankintalainsäädännön uudistuksessa
on parannettava mahdollisuuksia valita lähellä tuotettua ruokaa ja huomioitava
laatukriteerit.
Suomella on hyvät mahdollisuudet
olla ruokamaana maailman huippua. Laadukkaasta, innovatiivisesta,
terveellisestä ja turvallisesta elintarviketuotannosta ja siihen liittyvästä
osaamisesta on tehtävä menestyksekäs vientituote. Tämä edellyttää yritysten ja
vientiedellytyksiä luovien tahojen tiivistä yhteistyötä. Erityistä huomiota on
kiinnitettävä pk-yritysten vientivalmiuksien parantamiseen. Lisääntyvä
nettikauppa voi lyhentää jakeluketjua ja parantaa pk-yritysten kilpailukykyä.
Ruokaketjun muutosten
ymmärtämiseksi ja mahdollisten toimenpiteiden kohdistamiseksi tulee luoda strategia,
jossa linjataan yksityisen ja julkisen sektorin yhteinen tahtotila
kansallisesta ruokapolitiikasta. Esimerkiksi ruuan verotus on meillä
voimakasta, mikä voi pitää kotimaisen ruuan jalostusastetta matalampana kuin
kuluttajat haluaisivat.
Kommentoimaan pääset tekstin alta tai voit myös lähettää kommenttisi sähköpostilla: tiedotus@mmm.fi
Kommentoimaan pääset tekstin alta tai voit myös lähettää kommenttisi sähköpostilla: tiedotus@mmm.fi
Maatalouspolitiikan välineillä varmistetaan kannattava
kotimainen maataloustuotanto, joka on koko ruokaketjun ja huoltovarmuuden perusta.
Sen lähtökohtana ovat puhdas ympäristö, kestävät tuotantomenetelmät,
kilpailukykyiset tuotantoprosessit ja laadukkaat tuotteet.
Luodaan edellytyksiä paikallisiin, monipuolisiin ja
uusiutuviin energialähteisiin perustuvalle energiaomavaraiselle maataloudelle.
Huolehditaan siitä, että suomalaisen ruokaketjun
turvallisuus on huipputasoa maailmassa ja ketjun vastuullisesta toiminnasta
viestitään avoimesti, ja kehitetään vastuullisuus- ja
jäljitettävyysjärjestelmiä.
Kotimaista elintarviketuotantoa
kehitetään lähtien kuluttajien arvostuksista sekä siihen perustuvasta lisäarvon
tuottamisesta. Elintarvikkeiden ja elintarvikeosaamisen vientiä on kehitettävä.
Turvataan geenivarojen saatavuus jalostuksen tarpeisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti