Teema 3: Suomen vahva ruokapolitiikka globaaleilla markkinoilla

Elintarvikeketjun perustaksi tarvitaan kilpailukykyistä kotimaista alkutuotantoa. Maatalous ja muu alkutuotanto tuottaa ruuan lisäksi myös myönteisiä vaikutuksia koko yhteiskunnalle kun maaseutumaisemasta huolehditaan ja maaseutu säilyy elinvoimaisena.

EU:n uudistetussa yhteisessä maatalouspolitiikassa on otettu huomioon Suomen maatalouden tarpeet ja pohjoiset olosuhteet seuraavien kuuden vuoden ajaksi. Suomen tulee olla aktiivinen myös tulevaisuuden maatalouspolitiikan uudistuksissa, jotta viljely on jatkossakin mahdollista epäsuotuisilla ja pohjoisilla alueilla. Luonnonhaitan korvaaminen ja tuotannon säilyttävät tukimuodot, kuten tuotantoon sidotut tuet, ovat välttämättömiä Suomen kaltaiselle alueelle yhteisillä markkinoilla ja yhteisillä hinnoilla toimittaessa. Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan lisäksi kansallinen rahoitus on merkittävä osa maatalouden kannattavuuden turvaamista.

Jokaisen elintarvikeketjun osan alkutuotannosta jalostuksen ja kaupan kautta kuluttajille tulee toimia myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuus turvataan kotimaisella alkutuotannolla, joka perustuu tuotantopanosten mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Tavoitteeksi tulee ottaa energiaomavarainen maatalous, joka perustuu paikallisiin ja monipuolisiin uusiutuviin energialähteisiin. Ravinneomavaraisuuden parantamisen perustana on luonnon omien typensidontaprosessien tehokas hyödyntäminen ja ravinteiden, erityisesti fosforin tarkka kierrätys.

Maatalouden riskienhallinnan merkitys kasvaa entistä tärkeämmäksi, kun sekä sato- että markkinariskit lisääntyvät. Ruuantuotannon häiriöttömyyden takaamiseksi myös kasvintuhooja- ja eläintautiriskeihin tulee varautua entistä paremmin. Riskienhallinnan kehittämistä jatketaan yhteistyössä muiden alojen kanssa.

Viljelykasvien globaalista diversiteetistä on viime vuosisadalla menetetty 75 %. Kotieläinroduista 50 % on menetetty ja 30 % on uhanalaisia. Ruuantuotannon varmistamiseksi viljelykasvilajikkeita on voitava jalostaa nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Geenivarojen saatavuus jalostuksen tarpeisiin on tärkeää myös karjatalouden sekä metsä- ja kalatalouden tuotantoedellytysten kannalta. Jalostuksen yhtenä tavoitteena on mahdollistaa maa-, metsä- ja kalatalouden sopeutuminen ilmasto-olosuhteissamme pitkällä aikavälillä.

Elintarviketurvallisuuden vaatimuksia ja valvontaa kohdennetaan riskiperusteisesti ja erityisesti pienten yritysten hallinnollista taakkaa kevennetään. Tuotantoeläinten hyvinvointi ja terveydenhuolto on pidettävä nykyisellä korkealla tasolla, jotta kuluttajien luottamus ruokajärjestelmän eettisyyteen ja turvallisuuteen säilyy vahvana. On varauduttava myös kansainvälisen kaupan lisääntymisen, ilmastonmuutoksen sekä väestökehityksen aiheuttamiin riskeihin ja muutostarpeisiin. Uudet taudinaiheuttajat, bioterrorismi, mikrobilääkeresistenssi, alkuperä- ja muut elintarvikeväärennökset ja –petokset ovat esimerkkejä alueista, joilla riskinarviointia ja –hallintaa on tehostettava niin Suomessa kuin kansainvälisesti mm. parantamalla viranomaisten välistä yhteistyötä.

Tuotannon jäljitettävyyttä ja kuluttajan mahdollisuuksia saada tietoa elintarvikkeiden ominaisuuksista (ml. alkuperä) ja tuotantotavoista parannetaan elinkeinon omin sekä tarvittaessa myös lainsäädännön keinoin. Luomun sekä muiden sertifioidusti tuotettujen elintarvikkeiden tuotantoa ja käyttöä on edistettävä. Myös eläinten hyvinvoinnista sekä ruoan tuotannon ympäristövaikutuksista huolehtiminen nousee entistä tärkeämmäksi valintatekijäksi. Merkintä- ja jäljitettävyysjärjestelmät eivät saa johtaa kotimaista tuotantoa kilpailijamaita epäedullisempaan asemaan. Lähi- ja villiruoan edistäminen tukee pk-yrittäjyyttä, lisää kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja kehittää omaleimaista ruokakulttuuriamme. Hankintalainsäädännön uudistuksessa on parannettava mahdollisuuksia valita lähellä tuotettua ruokaa ja huomioitava laatukriteerit. 

Suomella on hyvät mahdollisuudet olla ruokamaana maailman huippua. Laadukkaasta, innovatiivisesta, terveellisestä ja turvallisesta elintarviketuotannosta ja siihen liittyvästä osaamisesta on tehtävä menestyksekäs vientituote. Tämä edellyttää yritysten ja vientiedellytyksiä luovien tahojen tiivistä yhteistyötä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pk-yritysten vientivalmiuksien parantamiseen. Lisääntyvä nettikauppa voi lyhentää jakeluketjua ja parantaa pk-yritysten kilpailukykyä.

Ruokaketjun muutosten ymmärtämiseksi ja mahdollisten toimenpiteiden kohdistamiseksi tulee luoda strategia, jossa linjataan yksityisen ja julkisen sektorin yhteinen tahtotila kansallisesta ruokapolitiikasta. Esimerkiksi ruuan verotus on meillä voimakasta, mikä voi pitää kotimaisen ruuan jalostusastetta matalampana kuin kuluttajat haluaisivat. 

Kommentoimaan pääset tekstin alta tai voit myös lähettää kommenttisi sähköpostilla: tiedotus@mmm.fi

Maatalouspolitiikan välineillä varmistetaan kannattava kotimainen maataloustuotanto, joka on koko ruokaketjun ja huoltovarmuuden perusta. Sen lähtökohtana ovat puhdas ympäristö, kestävät tuotantomenetelmät, kilpailukykyiset tuotantoprosessit ja laadukkaat tuotteet.
Luodaan edellytyksiä paikallisiin, monipuolisiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvalle energiaomavaraiselle maataloudelle.
Huolehditaan siitä, että suomalaisen ruokaketjun turvallisuus on huipputasoa maailmassa ja ketjun vastuullisesta toiminnasta viestitään avoimesti, ja kehitetään vastuullisuus- ja jäljitettävyysjärjestelmiä.
Kotimaista elintarviketuotantoa kehitetään lähtien kuluttajien arvostuksista sekä siihen perustuvasta lisäarvon tuottamisesta. Elintarvikkeiden ja elintarvikeosaamisen vientiä on kehitettävä.

Turvataan geenivarojen saatavuus jalostuksen tarpeisiin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti