tiistai 20. tammikuuta 2015

EU-komissio haluaa yksinkertaistaa luomulainsäädäntöä


Luomu on tarkasti säädelty tuotantotapa. Euroopan komission tavoitteena onkin 
yksinkertaistaa monimutkaista luomuasetusta, joka on annettu vuonna 2007.  Suomessa EU-komission antamaa uutta luomuasetusehdotusta pohditaan luomujaostossa, joka on yksi EU18-jaoston alajaostoista.
 
– Alajaoston tehtävänä on erityisesti neuvostossa käsiteltävien luomuasioiden Suomen kannan valmisteluun liittyvät työt, mutta alajaosto valmistelee Suomen kantoja myös merkittävimpiin asioihin, joita käsitellään komission pysyvässä komiteassa, alajaoston puheenjohtaja, neuvotteleva virkamies Marita Aalto maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo.

Lisäksi alajaostossa käsitellään kansallisten toimijoiden hakemuksia luomuasetuksen tuotantopanoksia koskevien liitteiden muuttamiseksi. Tarpeen mukaan luomualajaostossa valmistellaan myös kantoja kansallisiin hankkeisiin. EU-valmistelun osuus jaoston työstä on noin 95 %.

Alajaoston kokoonpanoon kuuluu luomun kanssa tekemisissä olevia sidosryhmiä, kuten luomu- ja viljelijäjärjestöjä sekä alan tutkimus-, neuvonta- ja valvontatahoja. Lisäksi jaostoon kuuluu kuluttajien ja elintarviketeollisuuden edustajia.

Asetusehdotuksen valmistelu on vaativaa työtä

Tällä hetkellä neuvoston työryhmässä on meneillään ehdotuksen ensimmäinen lukeminen. Käsittelyn edetessä kansallisia kantoja välitetään säännöllisesti puheenjohtajan, komission ja muiden jäsenvaltioiden tietoon.

– Nykyisiä poikkeusmahdollisuuksia tulee tarkastella omina kohtinaan. Kaikista poikkeuksista ei voida luopua kertarysäyksellä vaarantamatta tuotannon jatkuvuutta, korostaa Aalto.

Ehdotuksen mukaan asetuksen soveltaminen alkaisi heinäkuussa 2017. Aikataulua ei kuitenkaan pidetä tällä hetkellä realistisena, vaikka työryhmäkokouksia on tiuhaan. EU:n luomuasetuksen johdosta alajaoston kokouksia on järjestetty jopa kaksi kertaa kuukaudessa.

Aalto on toiminut vuodesta 2008 luomualajaoston puheenjohtajana. Luomualajaostotyön lisäksi Aallon erikoisalaa ovat luomurehuihin liittyvät kysymykset, sillä Aallon päätoimenkuvaan kuuluvat rehulainsäädäntöön, eläinten ruokintaan ja yleisesti eläinravitsemukseen liittyvät työt.

Näkyykö luomu myös luomualajaoston puheenjohtajan kotona? Aalto kertoo olevansa luomutuotteiden osalta pien- ja aktiivikuluttajan välimaastossa. Hän ostaa maidon ja kananmunat aina luomuna, sekä lihaa ja vihanneksia mahdollisuuksien mukaan.

– Viimeksi ostin kaupasta kotimaista luomubroileria, jota kehui myös perheemme kokki. Broileri oli erittäin maukasta, Aalto kehuu.

Teksti: Jari Yli-Heikkilä, korkeakouluharjoittelija, maa- ja metsätalousministeriö
Kuva: Saara Pietilä


MMM:n tiedote 16.12.2014

tiistai 13. tammikuuta 2015

Tartuntatautien ja antibioottien kilpajuoksu sekä maailman muita terveysuhkia

Suomi johtaa kansainvälistä terveysturvallisuushanketta tänä vuonna 


Ihmis- ja eläinkunnan terveyttä uhkaa monia asia, joista antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit on yksi haasteellisimmista. Myös eläimistä ihmisiin tarttuvat sairaudet, zoonoosit, voivat uhata vakavasti ihmisten ja eläinten terveyttä. Maailman terveysjärjestö WHO:n ja maailman eläintautijärjestö OIE:n terveysturvallisuushanke (Global Health Security Agenda) tähtää tartuntatautien torjuntaan. Tartuntatautien ehkäisyn tiennäyttäjämaa Suomi on tänä vuonna vetovastuussa hankkeesta.

Suomi jakaa osaamistaan mm. zoonoosiriskien hallinnassa
kansainvälisen GHSA-hankkeen puheenjohtajana.
Ihmisten ja eläinten terveys on saumattomasti sidoksissa toisiinsa. GHSA-hankkeen herkissä kohdemaissa yhteiskunnan perusrakenteet eivät useinkaan tue tartuntatautien torjuntaa, havaitsemista tai hallintaa. Kohdemaita ovat esimerkiksi Uganda, Peru ja Georgia.

Tartuntatautien torjuntatyö vaatii aina yhteistyötä. Erityistä yhteistyökykyä ja yhteistyörakenteita tarvitaan silloin kun on kyse eläimistä ihmisiin tarttuvista zoonoottisista sairauksista. Zoonoosien hallinnan voidaan sanoa perustuvan siihen, että kommunikointi ja viestintä eri viranomaisten ja myös eläintuotantoketjun ja elintarvikeketjun välillä toimii.

GHSA-hankkeen tarkoitus ja tavoite on parantaa tartuntatautien torjuntaa, havaitsemista ja hallintaa ja vähentää tautien aiheuttamaa tuhoa ja turvallisuusriskiä sekä estää  tautien leviäminen kansainvälisiksi epidemioiksi.  Kohdemaiden järjestelmiä arvioidaan maailman terveysjärjestön, WHO:n ja maailman eläintautijärjestön OIE:n ohjeiden ja standardien mukaan. Hankkeeseen osallistuvat kohdemaat ovat eri tilanteissa, mutta jokaisessa maassa on tarkoitus varmistaa, että maassa on valmiussuunnitelma ja seurantasuunnitelma zoonoottisten mikrobien seurantaan sekä riittävää laboratoriokapasiteettia ja riittävästi asiantuntijoita, kuten epidemiologeja ja eläinlääkäreitä tekemässä analyyseja ja antamassa neuvontaa sekä kyky luoda yhteydet hallinnonalojen ja muiden toimijoiden välille.

Zoonoosit seurantaan

Salmonellamaljoja. Kuva Eviran arkisto.
Zoonoosien seuranta tarkoittaa sekä sairastuvien ihmisten diagnosointia että tautien leviämisen seurantaa eläinten ja mahdollisesti elintarvikkeiden kautta. Seurantajärjestelmien tulisi olla mahdollisimman kattavia siten että vähintään 80 prosenttia maasta on seurannan piirissä. Onnistunut seuranta edellyttää myös väestö- ja eläinmäärätietoja.

Jotta seurannasta olisi hyötyä, tietoja pitää vaihtaa eri viranomaisten kesken ja tietojen on kuljettava hallinnossa alhaalta ylös ja päinvastoin.  Zoonoositilanne vaihtelee maittain. Ensimmäisiä asioita kohdemaassa onkin tunnistaa tärkeimmät seurattavat tartuntataudit.

Kuten muissakin GHSA-hankkeen toimialaohjelmissa, myös zoonoosien seurannassa arviointi tehdään viisiportaisen (0-4) järjestelmän mukaan. Tasolle yksi pääseminen edellyttää viiden tärkeimmän zoonoosin tunnistamista ja että maasta 40-59 prosenttia on järjestelmällisen eläinlääkintähuollon piirissä, toisella tasolla näistä viidestä tärkeimmästä zoonooseista on osalle olemassa seurantajärjestelmä ja eläinlääkintähuolto ja koulutettujen epidemiologien verkosto kattaa maasta 60-79 prosenttia.

Ensimmäisellä tasolla järjestelmä on alimitoitettu, kakkostasoa  kuvataan nimikkeellä kehittyvä järjestelmä. Kolmannella tasolla eli toimivassa järjestelmässä on seuranta kaikille viidelle tärkeimmälle zoonoosille ja eläinlääkintähuolto kattaa 80 prosenttia maasta. Neljännelle, eli vastuulliselle tasolle pääseminen edellyttää, että seurantajärjestelmään sisältyy seurannan tulosten ja vaikuttavuuden itsearviointia ja että järjestelmää parannetaan ja muutetaan tarvittaessa. Lisäksi koulutettujen eläinlääkärien määrä on sidottu eläinyksikkömääriin: yksi eläinlääkäri 400 000 eläinyksikköä kohden ja epidemiologinen koulutus on todennettavasti jatkuvaa. Arvioinneissa on keskeistä se, mitä seurantatuloksille tehdään ja miten vastuut ja toisaalta yhteistyö on jaettu eri viranomaisten kesken.

Jos kohdemaan zoonosiseurannan arvioidaan olevan esimerkiksi tasolla yksi, maalle tehdään suunnitelma tason kaksi ja mahdollisesti myös jo tason kolme saavuttamiseksi. Kohdemaata autetaan järjestelmän tason nostamiseksi tarvittavien toimenpiteiden rahoitusmahdollisuuksien etsimisessä ja kartoittamisessa.

Antibioottien ja tautien kilpajuoksua hillittävä

Tautien torjuntatyön ohella myös tautien hoitoon liittyy yksi suuri yhteinen haaste - antibiooteille vastustuskykyiset eli resistentit bakteerit. Jos antibiootteja käytetään tilanteessa, jossa hoidettavaa tautia ei ole diagnosoitu, voi antibioottihoito olla täysin turha. Jokainen antibioottihoito edesauttaa resistenttien eli vastustuskykyisten bakteerien lisääntymistä. 


Suomessa on ollut pitkään käytäntö, että tietyt antibiootit on rajattu vain ihmiskäyttöön. Nyt tähän on havahduttu yleisestikin ja puhutaan niin sanotuista CIA-ryhmän antibiooteista (Critical important antibiotics), jotka tulee priorisoida vain humaanikäyttöön. Suomessa antibioottien käyttö on eläinmääriin (eläinpopulaatiomassaan) nähden vähäistä. EU-maista Ruotsissa ja Suomessa myydään vähiten antibiootteja, noin viidennes EU-keskiarvosta. Suomessa tämä tarkoittaa noin 30 milligrammaa eläintuotantoyksikköä kohden, kun EU:ssa vastaava määrä on keskimäärin 150 milligrammaa.

Suomessa antibioottien myynti eläinten lääkintään on ollut tällä tasolla jo useita vuosia ja siksi Suomesta ei ole raportoitu uutisia, että antibioottien käyttö olisi radikaalisti vähentynyt, kuten Tanskassa ja Hollannissa. Suomessa myynti ja käyttö ei voi radikaalisti vähentyä, koska se jo on vähäistä.

Antibioottien ja tautien välistä kilpajuoksua pitää hillitä. Uusien antibioottien kehittäminen ei ole ratkaisu resistenssiongelmaan. Erityisesti kotieläintuotannossa antibioottien käytön tulee perustua taudinmääritykseen ja diagnoosiin.

Antibioottien käytön tarvetta voidaan myös merkittävästi vähentää tautisuojauksella, hyvällä hygienialla ja hyvillä maatalouskäytännöillä. Tämä on osa-alue, jossa Suomella on paljon annettavaa muulle maailmalle. Suomen hyvän resistenssitilanteen taustalla on tiukka antibioottipolitiikka, tehokas zoonoosien ja eläintautien torjunta, hoitosuositukset, valvonta, viranomaisten välinen yhteistyö, panostukset tutkimukseen sekä myös toimialojen, maanviljelijöiden ja teollisuuden vankka sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin.

Yksi GHSA-hankkeen tavoitteista on tartuntatautien tehokkaan yhteistyömallin kehittäminen hallintoon. Suomen hyvä kotieläinten terveystilanne pohjautuu tehokkaaseen yhteistyömalliin, joten voimme auttaa maailman muita maita kehittämään vastaavia yhteistyömalleja.

Suomessa vähän tautitapauksia ja toimiva seuranta

Suomi on GHSA-hankkeen puheenjohtajamaana mallisesimerkki siitä, miten viranomaisyhteistyö ja myös yhteistyö elinkeinon kanssa sujuu hyvin. Zoonoositilanteemme on hyvä. Merkittävimmät elintarvikevälitteiset zoonoosit ovat kampylobakteeri, yersinia, EHEC, salmonella ja listeria. 

Sataatuhatta suomalaista kohden on vuosittain noin 40-50 kampylobakteeri- ja salmonellatapausta. Tapauksista noin kymmenen prosenttia on yhdistettävissä kotimaisiin elintarvikkeisiin.

Yersiniatapauksia Suomessa on sataa tuhatta asukasta kohden 10-15 tapausta vuosittain. Listeriatapauksia on yleensä kaikkiaan vain muutama kymmenen, eli sataa tuhatta asukasta kohden noin yksi tapaus. EHEC-tapauksia on vuosittain 20-40 kappaletta.

Tartuntatautiseurannan yhteistyötä on tehty pitkään ja seurannalle on oma muotonsa ja mallinsa. Suomalainen seurantajärjestelmä löytää tapauksia ja tunnistaa epidemioda, jotka muualla maailmassa voivat jäädä havaitsematta. Yksittäisten zoonoositartuntojen lähdettä ei kuitenkaan aina Suomessakaan pysytä selvittämään.

Jokainen vakava sairastuminen on tragedia. Sairastunutta tai hänen läheisiään ei paljoakaan lohduta tieto, että elintarvikehygienia ja tautitorjunta ovat maassamme yleisesti niin korkealla tasolla, että todellinen syy jää sairastuneiden vähäisen määrän takia selviämättä. Jokainen yksittäinen sairastuminen on liikaa.

Zoonoosiseurannassa on havaittavissa tapausten ja sairastumisten pientä lisääntymistä, minkä on arveltu osittain johtuvan ruokailutottumusten ja käytettävien raaka-aineiden muuttumisesta, mutta myös mahdollisesti muutoksista eläinten kasvatustavoissa.  Mitä enemmän eläimiä  kerätään eri kasvatusvaiheissa yhteen ja sitten taas jaetaan uusin kasvatusyksiköihin, sitä paremmin liikkuvat myös taudit. 

Jotta tauteja voidaan hallita ja säilyttää zoonoositilanne hyvänä, tarvitaan uudenlaista seurantatietoa ja lisää taustatietoja niin sairastuneista ihmisistä kuin tauteja kantavista eläimistä.

Salmonella Suomessa harvinainen, MRSA:a löydetty sioista

Mikrobilääkeresistenssi on kansainvälisesti ongelma. Tilanne on Suomessa huomattavasti parempi kuin monessa muussa maassa. Suomessa bakteerien resistenssiseurannassa seurataan salmonellaa ja kampylobakteereita ja lisäksi muutamia normaaleja suolistobakteereita

Resistenssiseuranta pohjautuu EU-lainsäädäntöön, mutta  eri maissa on tutkittu eri bakteereita ja eri eläinlajeja eri  vuosina. Vuositilastojen vertaaminen on tämän takia hankalaa. Voidaan kuitenkin sanoa, että Suomessa resistenssitilanne on salmonellan osalta  hyvä ja kampylobakteerin osalta suhteellisen hyvä. Tavanomaisten suolistobakteerien osalta tilanne on kansainvälisesti vertaillen tyydyttävä. Yleisesti seurattavia suolistobakteereita ovat mm. S.aureus ja E.coli.

MRSA- eli metisilliiniresistenttejä S.aureus -kantoja on löytynyt suomalaisista sioista ja kantojen siirtymistä sikojen ja ihmisten välillä on havaittu. Resistenttien kantojen siirtymissuuntaa ei aina ole pystytty tarkentamaan. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kannat siirtyvät sioista sikoja hoitaviin ja käsitteleviin henkilöihin, mutta myös sikalassa kävijä voi myös tuoda MRSA-kannan sikalaan mukanaan. Tautisuojauksella ja henkilöliikenteen rajoittamisella on siten suuri merkitys MRSA-tilanteen  hallinnassa.

ESBL-entsyymiä eli laajakirjoista penisilliiniä hajottavaa beetalaktamaasientsyymiä tuottavia E.coli-kantoja löytyy sekä siipikarjasta että muista tuotantoeläimistä.  Vuosien 2014 ja 2015 resistenssiseurantatutkimuksia tehdään kussakin EU-maassa pitkälti samoista eläinlajeista ja ensi kertaa myös vähittäismyynnissä olevista lihoista, joten vertailtavaa tietoa kertyy lähitulevaisuudessa enemmän.

Teksti: Marjatta Rahkio, eläinlääkintöneuvos, maa- ja metsätalousministeriö

Sosiaali- ja terveysministeriön GHSA-teemasivuilta löytyy lisää tietoa: http://www.stm.fi/ghsa

perjantai 2. tammikuuta 2015

Tunnelmia kasvukaudelta 2014 ja ajatuksia tulevasta


Vilja-alan yhteistyöryhmä teetti lokakuun alussa suomalaisten viljelijöiden keskuudessa kyselyn, jossa kartoitettiin viljasadon määrän lisäksi mm. sadon myyntiaikomuksia, sopimusviljelyn yleisyyttä, kiinnostusta kiinteähintaisiin sopimuksiin sekä ensi vuoden kylvöaikomuksia ja tuotantopanosten käyttöä. 

Tutkimuksen toteutti Suomen Gallupin Elintarviketieto haastattelemalla 504 viljelijää. Kysely on osa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa selvitystä.

Kolmannes tyytyväinen satoon ja myynteihin

Kotimaassa korjattu 4,2 miljoonan tonnin viljasato oli hyvän kokoinen, ja viljelijäkyselyn tuloksista selviää, että useat viljelijät olivat kasvukauden 2014 osalta tyytyväisiä etenkin sadon määrään. Kasvukauden ja etenkin sadonkorjuukauden sää aiheutti kuitenkin monelle viljelijälle harmaita hiuksia. Sää oli tänäkin vuonna selkeästi yksi niistä tekijöistä, joka vaikutti viljelyssä onnistumiseen.

Viljelijäkyselyssä joka kolmas viljelijä kertoi olevansa tyytyväinen viljasatoon ja sen myynteihin vuonna 2014. Kotieläintiloilla tyytyväisiä oli hieman enemmän kuin kasvinviljelytiloilla. Etelä- ja Lounais-Suomen viljelijät olivat tyytymättömimpiä viljasatoon ja sen myyntien onnistumiseen. Juuri näillä alueilla on paljon kasvinviljelytiloja.

Sopimusviljely avuksi hintariskin hallinnassa

Sopimusviljelyllä tarkoitetaan perinteisesti viljelijän ja viljan ostajan (kauppa, teollisuus, välittäjä jne.) tekemää sopimusta tietyn viljelykasvin tuotannosta ja sadon myynnistä. Tämä sopimus tehdään ennen kasvukautta tai viimeistään ennen sadonkorjuuta. Avohintaisessa viljelysopimuksessa hinta voi olla avoin, ja kiinteähintaista viljelysopimusta käytettäessä voidaan sopia sadon kiinteästä hinnasta.

Sopimuksia hyödynnetään viljelijäkyselyn tulosten perusteella edelleen varsin vähän. Vehnää viljelleistä noin joka toisella viljelijällä oli jonkinlainen sopimus. Kauraa ja ohraa tuottavilla viljelysopimus oli tehtynä joka kolmannella tai sitä harvemmalla. Kaikilla viljoilla avohintainen viljelysopimus oli käytetyin sopimusmuoto. Kiinteähintainen sopimus oli viljalajista ja tilakoosta riippuen 2–10 %:lla viljelijöistä.

Kiinnostus sopimuksiin vaihtelee tilakoon mukaan

Kyselyn tuloksista selviää, että kiinnostus kiinteähintaisiin sopimuksiin vaihtelee tuotantosuunnan ja tilakoon mukaan. Vähiten halukkuutta kiinteähintaisiin sopimuksiin on kotieläintuottajilla ja alle 50 hehtaarin tiloilla. Tämä on ymmärrettävää, koska pienillä tiloilla myyntierät ovat usein pieniä ja kotieläintiloilla valtaosa sadosta käytetään todennäköisesti omalla tilalla rehuna.

Tilakoon mukaan jaoteltuna eniten kiinnostusta kiinteähintaisia sopimuksia kohtaan on suurilla, yli 100 hehtaarin tiloilla. Toisaalta tässäkin tilakokoluokassa vain 13 % ilmoitti, että aikoo tehdä kiinteähintaisen sopimuksen, ja 2/3 luokan haastateltavista vastasi kieltävästi.

Kylvöaikomuksia ja suunnitelmia tuotantopanosten käytöstä

Viljelijäkyselyn tulokset eivät ennusta suuria muutoksia viljojen kylvöaloihin keväällä 2015. Kysely toteutettiin syksyllä, ja kylvöpäätöksiin vaikuttavia tekijöitä on useita syksystä seuraavaan kevääseen. Kovin tarkkoja arvioita ei näiden vastausten perusteella voida tehdä.

Tuotantopanosten käyttöä pohditaan ehkä viime vuosia tarkemmin, mutta toisaalta niiden käyttöön ennustetaan tulevan vain vähän muutoksia. Vastausten perusteella tuotantopanosten käyttöön liittyen eniten muutoksia olisi tulossa ostolannoitteiden käyttöön, ja sielläkin muutokset olisivat vielä suhteellisen maltillisia. Muilla tuotantopanoksilla käyttöä lisäävien osuuksien ja käyttöä vähentävien osuuksien välinen erotus oli hyvin lähellä ”nollaa”.

Kyselyn tuloksiin voi tutustua tarkemmin vilja-alan yhteistyöryhmän sivuilla julkaistuissa jutuissa:

 
Teksti: Kati Lassi, suunnittelija, Vilja-alan yhteistyöryhmä [www.vyr.fi]