torstai 28. elokuuta 2014

Kaikki kotiinpäin



Vaikka kotimaisuus ohjaa merkittävästi ostopäätöksiä suurella osalla suomalaisia yleensäkin, korostuu sen merkitys vahvasti juuri nyt, kun Venäjä on kieltänyt joidenkin elintarvikkeiden maahantuonnin EU:sta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja Norjasta.

Kuva MMM arkisto/Johanna Sorila
"Osta kotimaista, suosi suomalaista, sillä se kaikki on kotiinpäin" -kampanjointi on ainakin meidän keski-ikäisten muistissa hyvin. Kaikki kotiinpäin -ajattelu on ajankohtaista taas, nimenomaan suomalaisten työpaikkojen säilymisen kannalta.

Eri laskelmien mukaan voimme kuluttajina vaikuttaa pieneltä tuntuvilla päätöksillä todella paljon. Päivittäisillä valinnoillamme on merkitystä esimerkiksi ruokakaupassa; poimimmeko ostoskoriin kotimaisen tuotteen vai tuontitavaraa?

Hamstraus ei lisää kotimaisen ruuan arvostusta

Eviran päätös sallia venäjänkielisissä pakkauksissa olevien tuotteiden myynti Suomessa on saanut ansaitusti kiitosta. Myynnin aiheuttama hamstraus ei kuitenkaan mielestäni lisää kotimaisen ruoan tuotannon ja sen tekijöiden arvostusta ja herättää kysymyksiä tässä yltäkylläisyyden maassa.

Ymmärrän hyvin, että "Putin-voit ja -juustot" ovat haluttuja erikoisuuksia pakkausten vuoksi, mutta eikö kiinnostusta olisi ollut myös normaaleilla hinnoilla? Myyntiaikaa olisi tuotteiden päiväyksissä riittänyt, joten sen vuoksi alehinnat eivät olleet perusteltuja.

Maidontuotantoketju suurin kärsijä

On selvää, että suomalaiseen maidontuotantoketjuun Venäjän tuontikielto vaikuttaa paljon. Kyse on työpaikoista jalostavassa teollisuudessa ja maatilojen toimeentulosta. Maitotila saa palkkansa maitolitrojen tilityksestä, johon viennin loppuminen vaikuttaa varmasti.

Toivottavasti saamme pientä aurinkoa laktoosittomien tuotteiden viennin avautumisella. Suomi on laktoosittomien maitovalmisteiden uranuurtaja maailmassa – meidän suomalaistenkin kuluttajien suureksi avuksi.

Kieltoaika tuskin lyhenee

Vientikielto on annettu vuodeksi. Aiemmista kansainvälisen ruokapolitiikan kokemuksista oppineena en usko, että sitä saadaan neuvotteluilla lyhennettyä. Joitakin yksittäisiä tuotteita kieltolistalta saatetaan vielä poistaa.

Suomalaiset yritykset etsivät vaihtoehtoisia markkinoita muiden eurooppalaisten kilpailijoiden tavoin. Samalla kun kuluttajat toivottavasti suosivat kotimaista, on viranomaisten tehtävä kaikki mahdollinen vientiyrityksiä auttaakseen.

Työtä tehdään Kiinan markkinoiden avaamiseksi

Useissa maissa vienti on riippuvainen viranomaisten kesken sovituista ehdoista ja todistuksista muun muassa eläintauteihin ja hygieniavaatimuksiin liittyen. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Kiinan markkinat.

Maa- ja metsätalousministeriö ja Evira tekevät kaikkensa saadakseen muun muassa Kiinan markkinat avattua nykyistä laajemmiksi.

Teksti: Jaana Husu-Kallio, kansliapäällikkö, maa- ja metsätalousministeriö

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kouluruoka arvoonsa


Kouluruoka jää yläkouluikäisillä helposti muiden vaihtoehtojen varjoon huolimatta siitä, että se on laadukasta ja huolella valmistettua. Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Teknologian tutkimuskeskus VTT etsivät hankkeessaan ”Nuorten vuorovaikutusmaailman keinoin arvostusta kouluruokailuun” keinoja saada yläkoululaiset näkemään kouluruoan hyvät puolet kouluruoan parjauksen sijaan.

Otimme hankkeen päätavoitteiksi kouluruoan ja sen tekijöiden arvostuksen lisäämisen niin oppilaiden kuin koko kouluruokayhteisön keskuudessa sekä tietämyksen lisäämisen kouluruokaan liittyvästä ruokaketjusta. Hankkeeseen lähtivät mukaan kahden espoolaisen ja kahden eteläsavolaisen koulun 7.-luokkalaiset. Mukana oli myös kolme vertailukoulua hankkeen vaikuttavuuden arvioimiseksi.
 
Tehtäviä kouluruoasta

Hankekouluissa toteutettiin kullekin koululle räätälöity tehtäväpaketti, jossa käsiteltiin kouluruokailua ja kouluruoan alkuperää. Oppilaat muun muassa laskivat kouluruokaa korvaaviin välipaloihin kuluvia rahasummia, tutustuivat ruoantuottajiin ja haastattelivat koulukeittiön henkilökuntaa. Tehtävät toteutettiin sopivien oppiaineiden tunneilla. Tehtävien kokoamiseen ja tulosten kommentointiin käytettiin yhteiskehittämisalusta Owelaa.

Hankkeessa kehitetyt ja testatut tehtävät on koottu tehtäväpaketiksi. Paketti on ladattavissa verkosta ja se on vapaasti kaikkien koulujen käytettävissä. 

Muutos parempaan

Hankkeen onnistumista arvioitiin toteuttamalla oppilaille alku- ja loppukyselyt. Tulosten perusteella pilottikoulujen oppilailla oli tapahtunut myönteisiä muutoksia asenteissa kouluruokailua kohtaan. Pilottikoulujen oppilaat arvioivat käsityksensä kouluruoasta ja -ruokailusta muuttuneen positiivisemmiksi vuoden aikana.

Pilottikoulujen oppilaat antoivat kouluruoalle keskimäärin saman arvosanan 7.- ja 8.-luokkalaisina kun taas vertailukouluilla kouluruoalle annettu arvosana laski. Osallistumisaktiivisuus kouluruokailuun pysyi ennallaan.

Pilottikoulujen oppilaista useampi kuin vertailukoulujen oppilaista arvioi oppineensa uutta kouluruoan raaka-ainetuottajista, jalostajista tai valmistuksesta. Voidaan siis todeta, että ottamalla kouluruokailu aiheeksi eri oppiaineisiin, voidaan sen arvostusta oppilaiden keskuudessa kohentaa.

Kotimaisuus tärkeää

Oppilaat pitivät ruoan kotimaisuutta tärkeänä. Raaka-aineiden suomalaisuuden pitäminen tärkeänä lisääntyi 8.-luokalle siirryttäessä. Lisäksi pilottikouluissa ruoan valmistuksen kotimaisuutta tärkeänä pitävien osuus kasvoi 7.-luokalta 8.-luokalle siirryttäessä kun se vertailukouluissa pysyi samana.

Lähtöoletuksena hanketoimijoilla oli mielikuva yläkoululaisista aktiivisina verkkokeskustelijoina ja -kommentoijina – ovathan nämä diginatiivit tietoteknisiltä valmiuksiltaan näppäriä ja osaavia. Kuitenkin kouluruokailutilanteesta kertominen ja toisten tarinoihin kommentointi oli niukkaa ja osittain epäasiallista verkkokeskusteluissa.

Opettajajohtoinen, kasvokkain käyty keskustelu ja tehtävistä saatujen tulosten arviointi oli asiallista. Nuoret tarvitsevat aikuisen ohjausta kommentointiin ja esimerkkiä, miten toisten työhön ja tuotoksiin suhtaudutaan arvostavasti.

Olisi mielenkiintoista nähdä, miten tehtävien ottaminen vakituiseksi osaksi opetusta eri oppiaineissa vaikuttaisi pidemmällä aikavälillä oppilaiden asenteisiin ja kouluruokailuun osallistumiseen.


Teksti: Eliisa Kotro, lehtori, Mamk ja Saara Pentikäinen, tutkija, VTT
Kuva: Eliisa Kotro

torstai 21. elokuuta 2014

Ruokaketjuhankkeiden haku on käynnissä

Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa ruokaketjun toiminnan edistämishankkeita, joilla lisätään esimerkiksi ruokaketjun vastuullisuutta ja ruoan arvostusta. Kansallisen ruokaketjun kehittämisen hankehaku järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Hankeavustuksia voi hakea 8.9.2014 saakka.

Kansallinen ruokaketjun kehittäminen on yhdistelmä kahdesta aiemmasta kehittämisjärjestelmästä: Laatuketjusta (elintarvikeketjun kehittäminen) ja kansallisesta menekinedistämisestä (markkinoinnin ja tuotannon kehittäminen).

– Yhdistämisen tavoitteena oli selkeyttää, yksinkertaistaa ja tehostaa hankehallintoa sekä toimijakentällä että viranomaistyössä, ylitarkastaja Petri Koskela maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo.

– Hankehakija voi nyt halutessaan yhdistää laajassa valtakunnallisessa hankkeessaan kolme osa-aluetta: kehittämisen, tiedottamisen ja menekinedistämisen, Koskela jatkaa.

Maaseutuvirasto vastaa hankehallinnoinnista

Avustuksen hakemiseen, myöntämiseen, maksatukseen ja valvontaan liittyvistä viranomaistehtävistä vastaa Maaseutuvirasto.

– Maaseutuvirasto on aiemmin hoitanut menekinedistämishankkeiden viranomaistehtäviä, mistä oli hyötyä uuden kokonaisuuden rakentamisessa. Esimerkiksi suuri osa teknisistä ratkaisuista oli jo olemassa, ylitarkastaja Matti Perälä Maaseutuvirastosta kertoo.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa haun painoalueet. Käynnissä olevan haun kuusi painoaluetta julkaistiin kesäkuussa.
Painoalueina ovat jäljitettävyys- ja vastuullisuusjärjestelmät; nuoret ja ruokaketju; ruoan ja ruoantekijöiden arvostaminen; kuluttajien vastuulliset ruokavalinnat; elintarvikealan kansainvälistyminen; luomu; lähiruoka ja lisäksi avustetaan vilja- ja öljykasvisektorin yhteistoimintahanketta.
– Painoalueiden alle mahtuu monenlaisia hankkeita. Odotamme selkeitä hakemuksia, joissa hankkeen ideasta saa hyvin kiinni. Myös hakemuslomakkeiden rakenteessa on pyritty ohjaamaan selkeyteen, Perälä kertoo.

Hakemusten läpikäynnin jälkeen Maaseutuvirasto laatii ruokaketjun kehittämisen määrärahan käyttösuunnitelman, joka sisältää ehdotuksen rahoitettavista hankkeista. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy käyttösuunnitelman.

– Päätökset pyritään antamaan tämän vuoden aikana. Ensimmäiset avustukset hyväksytyille hankkeille voitaneen maksaa tammikuun 2015 aikana, Perälä arvioi.

Maaseutuviraston hakusivu
Maaseutuviraston tiedote 13.8.2014
www.mmm.fi/ruoka
Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 21.8.2014

Myös EU-osarahoitteisten maataloustuotteiden tiedotus- ja menekinedistämisohjelmien vuoden 2015 ensimmäinen hakukierros on käynnissä. Hakuaika on 1.6.–30.9.2014. >>Lisätietoa

Teksti: Saara Pietilä, tiedottaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuva: MMM:n kuva-arkisto


tiistai 19. elokuuta 2014

Suomalainen ruokakasvatus esillä Herkkujen Suomessa

Lähiruokatapahtuma Herkkujen Suomi järjestetään Helsingin Rautatientorilla 21.–23.8. Lähiruuan lisäksi tänä vuonna huomiota saa myös suomalainen ruokakasvatus.

Maa- ja metsätalousministeriön Ruokailo-osastolla kerrotaan ajankohtaisista ruokakasvatusmenetelmistä ja tutustutaan niihin hauskojen esimerkkien ja innostavien asiantuntijoiden avulla.

Herkkujen Suomen ohjelmalavalla luodaan katsaus suomalaisiin, sosiaalisiin innovaatioihin: kouluruokailuun ja kotitalousopetukseen. Tarkoituksena on tuoda esiin ruokailo, josta niin lapset kuin aikuisetkin voivat nauttia.

Tarjolla kattava kattaus ruokailoa

Suomessa ruokakasvatuksen alueella on monia toimijoita, joiden kaikkien työpanosta ja yhteistyötä tarvitaan. Ruokailo-osastolla tutustumme aktiviteettien avulla alakoululaisten maku- ja ruokakouluihin sekä yläkoululaisten ruokavisaan.

Esittelemme myös julkisen sektorin ruokapalveluyksiköiden kouluruokadiplomia, kotitalousopetusta ja nuorten mahdollisuuksia maaseudun ammatteihin.  Yleisö voi osallistua kilpailuun parhaasta kouluruokamuistosta. Lisäksi paikalla seikkailee pirteä porkkana, jonka kanssa voi kuvauttaa itsensä.

Ohjelmalavalla keskustelemme ruokakasvatuksen asiantuntijoiden kanssa lasten ja nuorten ruokakulttuurista Suomessa, alakoulusta ruokakasvattajana sekä lasten ruokakasvatuksesta varhaiskasvatuksessa.

Pohdimme myös kotitalouden uutta tulemista ja esittelemme uutuutena ruokakasvatusopetusta restonomikoulutuksessa. Asiantuntijoiden puheenvuorojen ohella pidetään tietoiskuja ajankohtaisista ruokakasvatusmenetelmistä.

Lisätietoa Ruokakasvatus Suomessa -ohjelmasta

Ruokailo-osasto on avoinna torstaista lauantaihin 21.–23.8.
  • torstaina 21.8. klo 16–21.30
  • perjantaina 22.8. klo 11–20
  • lauantaina 23.8. klo 10–18

Ruokailo-osastolle osallistuu

Teksti ja lisätietoja Ruokailo-osastosta: Bettina Lindfors, hankepällikkö, Ruokakoulu - Matskolan, p. 045 109 6811, bettina.lindfors(at)ruokakoulu.fi
Kuva: Petra Ingo

Maa- ja metsätalousministeriö tuo Herkkujen Suomeen myös lähiruoka-, luomu- ja nimisuojatietoa. Löydät meidät järjestöteltasta.
Maa- ja metsätalousministeriö mukana Herkkujen Suomessa, MMM:n tiedote 19.8.2014


 

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Viherryttämistuki edistää ympäristölle suotuisaa maataloustuotantoa

Ensi vuonna voimaan tulevaan EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen saatiin läpi useita Suomelle tärkeitä muutoksia. Osa niistä koskee unionin kokonaan rahoittamaa viherryttämistukea.

Osana EU:n maatalouspolitiikan uudistusta jäsenmaissa otetaan ensi vuonna käyttöön kaikille jäsenmaille pakollinen viherryttämistuki, joka siirtää suorien tukien painopistettä aiempaa enemmän ympäristönsuojeluun. Viherryttämistuen tavoitteena on edistää kestävää ruuantuotantoa ja tukea ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä.

Viherryttämistuen vaatimukset ovat
1) viljelyn monipuolistaminen: Tilalla on oltava tilakoosta riippuen tietty määrä viljelykasveja tai kesantoa.
2) pysyvän nurmen säilyttäminen: Jos Suomessa koko maan pysyvien nurmien osuus maatalousmaasta vähenee yli viisi prosenttia, pysyviä nurmia muuhun käyttöön muuttaneiden viljelijöiden on muutettava alaa takaisin nurmelle. Lisäksi joka tapauksessa Natura2000-alueiden pysyvät nurmet on aina säilytettävä.
3) ekologisen alan vaatimus: Viljelijän peltoalasta vähintään viisi prosenttia on oltava ekologista alaa.

Täydentävät ehdot muodostavat jatkossakin perustan viljelijätukien ympäristö- ja ilmastotoimille. Niiden noudattamista edellytetään lähes kaikissa viljelijätuissa. Täydentävien ehtojen vaatimukset säilyvät pitkälti ennallaan, jonkin verran muutoksia on kuitenkin tulossa. Esimerkiksi nykyinen kahden kasvin vaatimus poistuu tätä vaatimusta vaativamman viljelyn monipuolistamisvaatimuksen myötä. Kohdennettuja ympäristötoimia puolestaan tuetaan maaseudun kehittämisvaroista myönnettävillä ympäristökorvauksilla, joita ei pidä sekoittaa uuteen viherryttämistukeen.


Maakohtaiset ja tilojen olosuhteet huomioon viherryttämisessä


Komission alkuperäinen ehdotus viherryttämistuesta ei ottanut tarpeeksi huomioon eri jäsenmaiden maatalouden olosuhteiden eroja, eikä ehdotus sisältänyt juurikaan tilakohtaisia poikkeusmahdollisuuksia eikä jäsenmaille valinnanvapautta tuen toimeenpanossa. Olosuhteiden erot ovat kuitenkin suuria EU:n sisällä. Tämän vuoksi jäsenmaat ja myös Euroopan parlamentti halusivat ehdotukseen paljon muutoksia. Tuen ehdot ovat kompromissi EU:n komission, parlamentin ja jäsenmaiden näkemysten välillä. Tästä aiheutuu useita poikkeuksia pääsääntöihin.  

Poikkeuksista johtuen viherryttämistuki saattaa tuntua maatalousyrittäjistä ja hallinnon toimeenpanijoista ensi alkuun monimutkaiselta järjestelmältä. Kuitenkin sen jälkeen, kun viljelijä on selvittänyt, mitkä toimenpiteistä koskevat häntä, tuen ehdot tuntunevat lopulta selkeämmiltä.

Luomutilat on vapautettu kokonaan tuen vaatimuksista. Viljelyn monipuolistamisesta ja ekologisen alan vaatimuksesta on vapautettu kokonaan tilat, joilla on vain vähän peltoalaa. Osasta vaatimuksia voi lisäksi vapautua tilan tuotannosta ja sijainnista riippuen: esimerkiksi nurmivaltaiset pienet tilat on vapautettu viljelyn monipuolistamisesta, koska nurmentuotanto on luonnon monimuotoisuudelle sinällään jo hyväksi.


Suomi ajoi vahvasti pohjoisille alueille poikkeuksia

Tilan sijainti vaikuttaa viljelyn monipuolistamisessa niin, että C-tukialueen tiloilla riittää aina kahden kasvin viljely, samoin AB-tukialueella 10-30 hehtaarin tiloilla. Sen sijaan AB-tukialueen yli 30 peltohehtaarin tiloilla on viljeltävä kolmea kasvia. Komission ehdotuksessa vaadittiin kaikkialla EU:ssa kolmen kasvin viljelyä, mutta Suomi korosti, että mitä pohjoisempi alue, sitä vähemmän siellä on erilaisten kasvien viljelymahdollisuuksia.

Tässä yhteydessä, kuten jo monesti aiemmin muissa maatalouspolitiikan uudistuksessa, tärkeää oli tuoda esiin komissiolle ja Euroopan parlamentin jäsenille Suomen maatalouden erityislaatuisia, pohjoisesta sijainnista johtuvia erityispiirteitä. Merkittävää on myös se vaikuttaminen, jota olosuhteiltaan samankaltaiset maat tekevät yhdessä.

Suomi ja muutamat muut metsäiset maat ajoivat EU-säädösten valmistelussa vaatimusta siitä, että metsäiset alueet vapautetaan viherryttämistuen ekologisen alan vaatimuksesta. Suomi korosti, että alueilla, joissa on paljon metsää, on luonnostaan monipuolista ympäristöä. EU-säädöksiin saatiin tätä koskeva poikkeus, ja Suomessa ekologisen alan vaatimusta sovelletaan vain Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Ahvenenmaan maakunnissa.  Muut maakunnat on alueen metsäisyyden perusteella vapautettu ekologisen alan vaatimuksesta. Suomen alun perin ajama ehdotus olisi merkinnyt sitä, että koko maan tilat olisivat vapautuneet tästä vaatimuksesta, mutta tähän ei komissio voinut suostua perustellen näkemystään eri maiden välisellä tasapuolisuudella.


Kesannot ja typensitojakasvialat ekologista alaa

Viherryttämistuen kansallisessa toimeenpanossa pyritään tasapainoiseen kokonaisuuteen, joka edistää maatalousympäristön tilaa, muttei kohtuuttomasti rajoita ruuantuotannon edellytyksiä. Esimerkiksi ekologinen ala on haluttu Suomessa toteuttaa viljelijöiden kannalta mahdollisimman yksinkertaisella ja selkeällä tavalla.

Ekologiseen alaan voi Suomessa lukea kesantojen, typensitojakasvien ja lyhytkiertoisen energiapuun aloja. Nämä alat ilmoitetaan tukihakemuksissa kasvulohkotasoisina, ja niiden sijainnin ja koon tallentamisesta sähköiseen peltolohkorekisteriin aiheutuu vain kohtuullinen määrä lisätyötä. Tallentaminen on EU-säädösten mukaan pakollista, joten siitä jäsenmaat eivät voi laistaa. Lisäksi alaan hyväksytään täydentävien ehtojen maisemapiirteet, jotka ovat suojeltuja puita, puuryhmiä ja luonnonmuistomerkkejä.

EU-säädöksen mahdollistamia muita ekologia aloja olisivat mm. yksittäiset puut, joiden latvusläpimittaa pitäisi vuosittain tehtävissä pinta-alatarkastuksissa arvioida. Näiden hyväksyminen Suomessa ekologiseen alaan olisi toki auttanut joitakin viljelijöitä ekologisen alan kerryttämisessä, mutta kaiken kaikkiaan alaa olisi näistä kertynyt vähän. Saatava hyöty olisi näin ollen ollut vähäinen verrattuna lisäbyrokratiaan ja –kustannuksiin. Myös esim. kerääjäkasvien alat olisi voitu hyväksyä ekologiseen alaan, mutta niiden perustamiseen ja säilyttämiseen kannustetaan ympäristökorvausjärjestelmässä, joten niitä ei otettu mukaan viherryttämistukeen.

Viherryttämistukea koskevat EU-säädökset on hyväksytty, viimeiset niistä heinäkuussa. Kansallisten säädösten valmistelu on parhaillaan käynnissä. Eduskunta hyväksyy tarvittavat lakimuutokset vuodenvaihteen tienoilla. Tuen toimeenpanon loputkin yksityiskohdat ovat selvillä ensi talvena, kun Maaseutuvirasto julkaisee tukihakuohjeet.

Teksti: neuvotteleva virkamies Pia Lehmusvuori, maa- ja metsätalousministeriö, etunimi.sukunimi@mmm.fi, puh. 0400 395 537)

Lisätietoa viherryttämistuen yksityiskohdista

Lisätietoa EU:n maatalouspolitiikan uudistuksesta

tiistai 12. elokuuta 2014

Työ lähiruoan parissa jatkuu

Lähiruoka jatkaa vahvaa otettaan ruokamaailman trendinä. Trendeihin ei kuitenkaan pidä tuudittautua, vaan jokaisen lähiruokaketjussa toimivan on jatkossakin kannettava oma vastuunsa alan menestyksen eteen.

Ensimmäiset Lähiruokaohjelmasta rahoitetut hankkeet on saatu maaliinsa. Niiden tulokset julkaistiin 11.6.2014 Helsingissä Säätytalolla pidetyssä seminaarissa, joka kokosi paikalle reilusti toistasataa kuulijaa. Hankkeista löydät lisätietoa ja aikaisempia bloggauksia täältä Verso-blogista ja Lähiruokaohjelman blogista.

Lähiruokaohjelman hankkeissa laaditut työkirjat ja oppaat antavat eväitä lähiruokayrittäjyyden alkutaipaleelle ja tutkimukset lisäävät ymmärrystä lähiruokaa ostavista kuluttajista.

Hankkeet avasivat keskustelun lähiruoan erilaisista vaikutuksista. Esimerkiksi aluetaloudellisten vaikutusten esittely alueilla ja kunnissa on havahduttanut poliittiset päätöksentekijät huomaamaan hankintojensa merkitykset oman alueensa talouteen ja työllisyyteen. Argumenttitietopankki antaa puolestaan taustatukea keskustelussa lähiruoan ympäristövaikutuksista.

Säätytalon seminaarissa julkistettiin myös kansallisen ruokaketjun kehittämisen hankehaun kuusi painoaluetta. Lähiruoka on yksi näistä kuudesta. Maaseutuvirasto järjestää hankehaun, joka on käynnissä 11.8.–8.9.2014. Lisätietoa hausta Mavin sivuilta.

Lähiruoan osalta halutaan edistää seuraavia kokonaisuuksia:
  1. Selvitetään lähiruoan yhteiskunnallisia vaikutuksia.
  2. Edistetään lähiruoan arvoketjuosien toimivuutta ja tehokkuutta.
  3. Edistetään lähiruoan käyttöä ammattikeittiöhankinnoissa.
  4. Parannetaan lähiruoan tarjonnan ja kysynnän kohtaamista, erityisesti paikallista tuotantoa ja suoramyyntiä kehittämällä.
  5. Lisätään lähiruoan tunnettuutta eri kohderyhmille. 
Kuva: Marianna Laitinen

Toivon, että tulevien hankkeiden avulla saisimme lisätietoa lähiruoan sosiaalisesta kestävyydestä ja vaikutuksista ja että saisimme lähiruoan paremmin mukaan HoReCa-puolelle ja tukut kehittämistoiminnan ytimeen. Olisi tärkeää, että saisimme lähiruoan todelliseksi matkailun lisäarvotekijäksi ja että jatkaisimme askel askeleelta lähiruoan matkaa julkisiin keittiöihin.

Tarvitsemme lisää tulevaisuuden uskoa lähiruokayrittäjyyteen. Toivon, että antaisimme tuottajille eväitä lähiruokamarkkinoille pääsemiseen ja pystyisimme kertomaan eri kohderyhmille, mistä lähiruokayrittäjät ja -tuotteet löytää sekä mitä arvoja lähiruoassa on. Tämä kaikki siksi, että tulevaisuudessakin yhteiskuntamme voisi paremmin ja maaseutu saisi lisää elinvoiman avaimia.

Kirsi Viljanen
lähiruokakoordinaattori 
maa- ja metsätalousministeriö

tiistai 5. elokuuta 2014

LähiSopu-sopimusopas avuksi lähiruokayrittäjille

Menestyäkseen lähiruokayrittäjän on tehtävä yhteistyötä niin suurten kuin pienten kumppanien kanssa. Yhteistyön tekeminen vaatii sopimista yhteisistä käytännöistä. Uusi LähiSopu-opas auttaa sopimusten tekemisessä.

Tekemällä yhteistyötä voivat pienet lähiruokayrittäjät saada tuotteensa helpommin isojen vähittäiskauppaketjujen tai julkisten keittiöiden valikoimiin. Yhteistyössä toimien voi myös säästää koneiden ja laitteiden investoinneissa tai saada lisää vapaa-aika töitä vuorottelemalla.

Lähiruokayrittäjät ovat usein hyvin verkostoituneita ja yhteistyökykyisiä, mutta silti suuri enemmistö on sopinut yhteistyöstä toisen yrittäjän kanssa vain suullisesti. Sopimusten laadintaa ja sopimustekniikkaa pidetään yleisesti vaikeana ja erityisosaamista vaativana asiana. Huolellisesti kirjallisina sopimuksina ylläpidetyt yhteistyökuviot ovat kuitenkin pitkäikäisimpiä ja hyödyt merkittäviä.


Lähiruokaohjelman rahoittamassa LähiSopu – Sopiminen ja sopimukset lähiruokaverkostoissa -hankkeessa kehitetyn lähiruokayrittäjille tarkoitetun sopimusoppaan tavoitteena on tarjota konkreettista tukea pienyrittäjien keskinäisten sopimusten laatimiseen.

Esimerkkejä yhteistyön suunnitteluun

LähiSopu-oppaan tarkoitus on kehittää lähiruokaverkostojen sopimuskäytäntöjä. Tärkeintä olisi saada yhteistyötä tekevien pienyrittäjien arkipäivän työt, vastuut ja tilanteet yhteisesti hyväksyttyyn ja ymmärrettyyn muotoon. Näin voidaan välttää mahdolliset erimielisyystilanteet yhteistyön edetessä.

On myös tärkeää miettiä ennalta todennäköisimmät poikkeus- ja ongelmatilanteet ja varautua niihin. Sopimusosaamisessa ei ole kyse sen kummemmasta asiasta kuin yhteistyön suunnittelusta.

Opas käsittelee neljä tyypillistä sopimus- ja yhteistyötilannetta. Oppaan esimerkkitilanteita ja -sopimuksia voi soveltaa ja käyttää tukena omia sopimuksia laadittaessa. Esimerkkien avulla voi varmistaa, että tilanteen vaatimat, tärkeät osa-alueet on käyty läpi.

On selvää, että pelkkä sopimusopas ei riitä. Monessa sopimustilanteessa on syytä turvautua asiantuntijan apuun. Osaamisen lisäämisessä hyvä konsepti voisi olla hankkeessa testattu työpajakonsepti, jossa samassa tilaisuudessa kentän sopimustilanteita käsitellään sekä juridiikan että liiketoiminnan näkökulmista.

Opas julkaistaan painettuna Lappeenrannan teknillisen yliopiston julkaisusarjassa ja löytyy myös pdf-versiona: www.lut.fi/tuotantotalouden-tiedekunta/arvoverkostojen-johtaminen/lahiruokaprojektit

Teksti: Petri Niemi, tutkijaopettaja, Lappeenrannan teknillinen yliopisto
Kuva: Marianna Laitinen

Lisätietoja:
Petri Niemi, p. 0400 153 011
Petra Pekkanen, p. 050 325 4272
etunimi.sukunimi@lut.fi

www.greencampus.fi


perjantai 1. elokuuta 2014

Argumentteja lähiruoan puolesta

Ekologisesti kestävä lähiruoka tukee kansallisia ravitsemussuosituksia terveyden ja ympäristön kannalta. Se edistää paikallisten luonnonvarojen kestävää käyttöä, luonnon monimuotoisuutta ja paikallisten ekosysteemipalvelujen hyödyntämistä. Ekologisesti kestävän tuotannon ja jalostuksen ilmasto-, rehevöittämis- ja kemikaalivaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Nämä asiat selviävät äskettäin julkaistusta Argumenttipankista, johon on koottu kaikki tärkeimmät lähiruoan ekologisen kestävyyden osa-alueet. Argumenttipankki tehtiin osana maa- ja metsätalousministeriön Lähiruokaohjelman rahoittamaa Lähiruoan ekologisten vaikutusten selvitys -hanketta.

Kaksi sukupolvea hernepellon laidassa

Hyötyä tuottajille ja kuluttajille

Argumenttipankin avulla lähiruoan tuottaja voi ensinnäkin tunnistaa ja kehittää toimintansa ekologisia kestävyystekijöitä. Toiseksi hän voi löytää Argumenttipankista perusteita tuotteiden ekologisesta kestävyydestä viestimiselle ja markkinoinnille.

Pussitettua Hulda-hernettä
Argumenttipankki on suunniteltu siten, että tuottajat voivat liittää argumentit tuotekuvaukseensa joko tarinana tai elinkaarianalyysiin perustuvana mittausarvona.

Kuluttajille argumentit antavat perusteita ekologisesti kestävän lähiruoan valintaan. Ne helpottavat arkisissa ruokavalinnoissa kertomalla, miten lähituotteet tukevat ekologista kestävyyttä ja minkä vuoksi lähiruokaa ylipäätään kannattaa suosia. 

Tietoja selvityshanketta varten kerättiin neljältätoista suomalaiselta lähiruokaketjulta, joihin kuuluivat alkutuotanto-, jalostus-, pakkaus- ja kuljetusyrityksiä sekä kauppoja, ammattikeittiö tai lähiruokapiiri.

Lähiruoan ekologisten vaikutusten selvityshankkeen toteuttivat yhteistyössä Turun yliopiston Brahea-keskus, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT sekä Jyväskylän ja Hämeen ammattikorkeakoulut ajalla 1.1.2013 - 30.6.2014.

Argumenttipankki on kaikkien käytössä ja löytyy osoitteessa: http://www.utu.fi/fi/yksikot/braheadevelopment/palvelut/osaamisalueet/elintarvikeala/Sivut/lahiruoan-ekologia.aspx

Hankkeen laajempi selvitys julkaistaan verkossa MTT Raporttina elokuussa 2014.
MTT Raportti 145: Lähiruuan ekologisten vaikutusten selvitus

Teksti ja lisätietoja: projektipäällikkö Leena Erälinna, Turun yliopiston Brahea-keskus,
p. 040 684 7450, etunimi.sukunimi@utu.fi.
Kuvat: Janne Rauhansuu


* Päivitetty 1.10.2014: lisätty linkki (MTT Raportti 145)