Avoimuus on isossa roolissa eläinsuojelulain uudistamisessa

Eläinsuojelulain uudistuksen tässä vaiheessa on hyvä tarkastella sekä mennyttä että tulevaa. Asenteet ja eläinsuojelun arki ovat erilaisia kuin vuonna 1996, kun nykyinen eläinsuojelulaki tuli voimaan. Yksi merkittävistä muutoksista on, että lainvalmistelun avoimuus on lisääntynyt.

 20 vuodessa on moni asia muuttunut eläinten hyvinvoinnissa ja eläinsuojelutehtävissä. Kaikille suomalaisille on, ja pitääkin olla, itsestään selvää, että eläimiä tulee kohdella hyvin, nykyisen lain hengen mukaisesti "aiheuttamatta kipua, tuskaa tai kärsimystä".

Maatalouden rakennemuutos on ollut Suomessa nopeaa ja suuri muutos on tapahtunut myös asenteissa. Ne molemmat vaikuttavat nyt työn alla olevan eläinsuojelulain kokonaisuudistustyöhön monella tavoin. Pelkkä tarpeettoman kivun estäminen ei todellakaan enää riitä lain perimmäiseksi tarkoitukseksi.

Lain vaikutuksista laajasti selvityksiä

Kuten kaikki mittavat lainsäädäntöhankkeet, on eläinsuojelulain valmistelukin suuri ja vaativa kokonaisuus. Tieteellisen tutkimuksen hyödyntäminen edellyttää lukuisia selvityksiä ja yhteenvetoja, joita on tehty koko lainvalmistelun ajan ja lisää on vielä lähiaikoina tulossa.

Lainsäädäntötyön keskiössä ovat vaikutusten arvioinnit eli sen selvittäminen, miten uusi säädös vaikuttaa käytännössä. Tähän kuuluvat ns. substanssivaikutusten rinnalla aina myös säädöksen taloudelliset vaikutukset.

Eläinsuojelulain osalta merkittävä molempiin vaikutuksiin liittyvä kokonaisuus on eläinsuojeluvalvonnan kokonaisuus ja kansallinen työnjako. Tässäkin vaihtoehtojen vertailussa asiaan kuuluu selvittää millaisia ratkaisuja on tehty muissa valtioissa, erityisesti naapurimaissamme.

Kansalaisen ääni kuuluu

Eläinsuojelulain valmistelu ei sinällään eroa muiden laajojen hallituksen esitysten valmistelusta. Sidosryhmien ja kansalaisten osallistaminen on Suomessa itsestään selvää. Eläinsuojelulain valmistelussa on kuultu ja kuullaan kansalaisia ja asiantuntijoita – avoimesti ja laajasti.

Julkisuudessa on tänä vuonna pohdittu eläinsuojelulain valmisteluun käytettävien henkilöresurssien riittävyyttä. Käytännössä työ ja sen resurssit eivät poikkea muusta lainsäädäntötyöstä. Valmistelevat virkamiehet joutuvat osallistumaan ja mielestäni heidän tuleekin osallistua myös muuhun työhön, kuten EU-asioiden valmisteluun ja vaikuttamiseen, mutta työ lakihankkeen eteen säilyy toki prioriteettina.

Käytännön mahdollisuudet lisävirkamiesten saamiseksi lainsäädäntötyöhön lienevät tässä taloustilanteessa kaikkialla mahdottomia. Käytännössä julkisen sektorin, siis myös ministeriöiden virkamiesten, määrää on vähennetty ja vähennetään edelleen. Näin tapahtuu myös MMM:ssä ja sen alaisissa virastoissa.

Yhteistyötä tehokkaasti

Resurssien vähetessä on syytä tarkastella myös toimintatapoja. Työryhmät ovat sangen tavallisia suomalaisessa hallinnossa ja niitä on ollut todella paljon. Monien mielestä aivan liikaa. Poikkihallinnollista ja sidosryhmien välistä yhteistyötä voidaan hoitaa myös muilla tavoin.

Eläinsuojelulain valmistelun osalta olemme tätä myös pohtineet. Hyväksi linjausfoorumiksi koettua ohjausryhmätyötä jatketaan siihen asti, kuin on tarpeen. Muuta työryhmää, joka veisi valmistelijoiden arvokasta aikaa esimerkiksi kokouspöytäkirjojen kirjoittamiseen ei tarvita.

Kevään 2015 vaalien vuoksi lakiesitys voidaan joka tapauksessa antaa vasta syksyllä. Kaikkien etu on, että valmistelemme huolella uudelle eduskunnalle annettavaksi hyvän kokonaisuuden, jonka pohjalta työ eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi voi jatkua parhaalla mahdollisella tavalla.

Eläinsuojelulain valmistelun pöytäkirjat löytyvät täältä.

Teksti: Jaana Husu-Kallio, kansliapäällikkö, maa- ja metsätalousministeriö
Kuvat: MMM arkisto / Leena Seppä, Kati Leppälahti