maanantai 29. joulukuuta 2014

Suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaketjua

Suomalaiset mieltävät kotimaisen ruokaketjun vaikuttavan erityisesti työllisyyteen sekä ruuan laatuun, turvallisuuteen ja puhtauteen. Kotimaisen ruuan arvostus ja mielikuvat ruokaketjun myönteisistä vaikutuksista ovat vahvistuneet parissa vuodessa. Erityisesti vaikutukset työllisyyteen ja henkilöstön hyvinvointiin koetaan vahvistuneen.

Nämä asiat selviävät Taloustutkimuksen maa- ja metsätalousministeriölle räätälöimästä Suomi syö -tutkimuksen osasta. Sen mukaan yli 60 prosenttia suomalaisista tarkistaa ruuan alkuperämaan kaupassa.

Hieman yli puolet tutkimukseen vastanneista toivoo, että kotimaiset elintarvikkeet voitaisiin jäljittää maatilalle saakka. Ruuan alkuperä, tuotteiden tarinat ja niiden synnyttämät mielikuvat ovat tärkeitä.

Suurimmat erot kotimaisuuden arvostamisessa löytyvät sukupolvien ja sukupuolten välillä: kotimaisuus on tärkeintä yli 64-vuotiaille naisille ja vähiten tärkeintä alle 25-vuotiaille miehille. Kotimaista ruokaketjua arvostavat eniten yli 65-vuotiaat.

Suomi syö 2014 -tutkimus on tehty ennen elokuussa asetettuja Venäjä-pakotteita. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Minna Isotupa arvioi, että tällä hetkellä elintarvikkeiden kotimaisuutta pidetään luultavasti vieläkin nyt julkistettuja tuloksia tärkeämpänä.

Helppoa, halpaa ja hyvää tekevää ruokaa

Suomi syö 2014 -tutkimuksen mukaan tällä hetkellä suomalaisten tärkeimmät ruuan valintakriteerit ovat ruuan terveellisyys ja sen vaikutukset hyvinvointiin, edullisuus sekä ruuanlaiton nopeus ja helppous. Silti ruualta kaivataan yhä enemmän myös elämyksellisyyttä. Arjen ja viikonlopun ruokailun erot ovat kaventuneet.

Terveellisyys ja hyvinvointi koetaan hyvin yksilöllisesti. Ruuan toivotaan olevan terveellistä, luonnollista, tuoretta, nautinnollista ja hyvää myös arkena. Kauppaan kaivataan arkea helpottavia tuotteita ja palveluita, laadukkaita valmisruokia sekä erilaisia kauppalistapalveluja ja ostosmahdollisuuksia internetissä.

Ruuan hintaan kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Tutkimuksen mukaan yhä useampi tekee ruokaostoksia suunnitelmallisemmin ostolistojen avulla ja seuraa tarjouksia ja kampanjoita. Hintatietoisuus on ilahduttavasti vaikuttanut myös ruuantähteiden käyttöön ja ruuan roskiin heittämisen välttämiseen.

Taloustutkimus tekee Suomi syö -tutkimuksen vuosittain: parillisina vuosina kysytään henkilökohtaisia asenteita ruokailuun ja ostamiseen, parittomina vuosina tehdään talouskohtainen kysely. Vuoden 2014 kirjeitse lähetettyyn kyselyyn vastasi 2 801 suomalaista 15–79-vuotiasta. Vastausprosentti oli 21 %.

Teksti: Saara Pietilä, tiedottaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuva: Jaakko Martikainen

maanantai 15. joulukuuta 2014

Kahdeksan tapaa parantaa ruuan ilmastoystävällisyyttä

Ilmastonmuutos vaikuttaa viljelyedellytyksiin kaikkialla maailmassa. Tehokkaita toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tarvitaan lisää. Ruuan tuotantoa ja kulutusta voidaan muokata ilmastoystävällisemmäksi.

Maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltu maatalouden ilmasto-ohjelma Askeleita kohti ilmastoystävällistä ruokaa tunnistaa kahdeksan tapaa vähentää ruuan ilmastovaikutusta.
  1. Hiilien sitominen maaperään
    Maaperän orgaanisen aineksen kuten lannan ja olkien lisääminen parantaa pellon vedenpidätyskykyä, ravinteiden pidätyskykyä sekä aktivoi mikrobitoimintaa. Hiiltä sitomalla pelto tuottaa enemmän.
  2. Turvemaiden käyttöön liittyvät toimet
    Turvemaat ovat merkittäviä hiilivarastoja. Viljely vähentää hiilen määrää. Viljelyn vaikutusta voidaan vähentää viljelemällä turvemailla kasveja, jotka eivät vaadi jokavuotista muokkausta.
  3. Kasvinjalostus
    Ilmaston muuttuessa tarvitaan kasvilajikkeita, jotka sopeutuvat uusiin olosuhteisiin. Kotimainen kasvinjalostus turvaa satoisten ja viljelyvarmojen lajikkeiden tuottamisen juuri suomalaisiin olosuhteisiin.
  4. Kasvin- ja eläinterveys ja haitallisten vieraslajien leviämisen estäminen
    Muuttuva ilmasto tuo uusia kasvitauteja ja tuholaisia Suomeen. Nämä tulee havaita varhaisessa vaiheessa, jotta torjuntatoimiin voidaan ryhtyä nopeasti ja vahingot jäävät vähäisiksi.
  5. Lannankäsittely ja typpilannoituksen tarkentaminen
    Lanta on arvokas materiaali. Lannan ravinteet ja lannan sisältämä energia on tärkeää saada hyötykäyttöön. Tämä vähentää tarvetta uusiutumattomien raaka-aineiden käyttämiseen. Paikkakohtaisia typpitaseita hyödyntämällä saadaan kasvupaikan sadontuottopotentiaali täysimääräisesti käyttöön.
  6. Energiatehokkuus sekä uusiutuvan energian tuotanto ja kulutus
    Energiatehokkuutta parantamalla säästetään energiavaroja. Uusiutuvan energian käyttö vähentää fossiilisten energialähteiden käyttöä. Uusiutuvan energian tuottaminen ja käyttäminen parantaa huoltovarmuutta.
  7. Ruokahävikin vähentäminen koko ruokajärjestelmässä
    Syömäkelpoisen ruuan poisheittäminen ei ole vain ekologinen, vaan myös taloudellinen rasite. Jos ruoka jää syömättä, niin se on tuotettu turhaan.
  8. Ruokavaliomuutokset kasvispainotteisempaan suuntaan.
    Uusien ravitsemussuositusten mukaan punaisen lihan ja lihavalmisteiden käyttöä tulisi vähentää ja kasvisten käyttöä lisätä. Tämä edistää kansanterveyttä, mutta vähentää myös ruuan ilmastovaikutusta.
Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia yhteiskunnan sektoreita, ruuantuotanto mukaan lukien. Ruokaketjun toimijoilla on nyt oikea hetki tehdä työtä ilmastoystävällisemmän ruuan puolesta. Oikeilla toimintatavoilla ja tekniikoilla voidaan tuotantoa tehostaa ja samalla sopeutua ilmastonmuutokseen. Kulutusta ohjaamalla voidaan vähentää ruokailusta aiheutuvien päästöjen syntymistä.

Suomalainen ruoka ja suomalainen kuluttaja ovat tärkeitä. Nyt on otettava tutkimuksen, neuvonnan, tuottajien ja kuluttajien parhaat käytänteet käyttöön suomalaisen ruuan tulevaisuuden hyväksi!

Lisätietoa: www.mmm.fi/ilmastoystavallinenruoka

Teksti: Hanna Mattila, ylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuva: MMM/kuva-arkisto


perjantai 12. joulukuuta 2014

Luonnosta lääkkeitä lamaan?

Kuivauskaappi, ksylitoli ja kouluruokailu – siinäpä oivallisia suomalaisia innovaatioita. Voisiko seuraava innovaatio löytyä Suomen luonnosta? Metsä on todellinen aarreaitta: mättäät täynnä terveyttä edistäviä marjoja, polun reunat pullollaan ravinteikkaita sieniä, koivusta mahlaa ja pakuria, kuusesta parantavaa pihkaa ja purojen varsilta elinvoimaa lisääviä yrttejä. 

Kaikki tämä yhdistettynä hyvin organisoituun keruuseen, ammattimaiseen tuotekehitykseen sekä osaavaan markkinointiin ja taidokkaaseen brändäykseen, niin meillä on jotain, josta voimme tehdä miljoonabisneksen ja jossa voimme olla maailman parhaita!

Teemme jo matkaa kohti yllä kuvattua tulevaisuutta: luonnontuoteala nähdään valtakunnallisesti lupaavana uuden yrittäjyyden mahdollistajana. Alalle on marraskuun alusta lähtien palkattu oma toimialapäällikkö.

Luonnontuotealalle tehdään maaliskuuhun 2015 mennessä historian ensimmäinen toimialaraportti, jossa mukana ovat marjat, sienet, yrtit ja erikoisluonnontuotteet sekä niihin perustuvat palvelut. Jatkossa harkitaan, mitä muita luonnontuotteita on syytä ottaa mukaan ja mitä muuta tietoa alalla tarvitaan.

Raportin on tarkoitus antaa evästystä sekä alan yrittäjille että kehittäjille. Toimialapäällikön tehtäviin kuuluu myös aktiivinen alan verkostoissa toimiminen sekä alan yritystoiminnan jatkuva seuraaminen ja analysointi: katsaus toimialan näkymistä julkaistaan kahdesti vuodessa.

Luonnontuotealan taustalla vahva tutkimus- ja kehittämistyö

Suomella on monta ylivoimatekijää luonnontuotemaana: meillä on esimerkiksi tutkitusti puhdas ilma ja maaperä sekä korkea elintarvikehygienia ja toimiva luonnonvara-alan koulutusjärjestelmä. Lisäksi Suomessa tehdään kansainvälisestikin merkittävää tutkimusta mm. marjojen vaikuttavista aineista. 

Suomessa on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tehty merkittävää käytännön kehittämistyötä mm. kehittämällä pohjoisten kasvien viljely- ja korjuutekniikkaa sekä tutkimalla luonnonkasvien kestävää keruuta. Se, missä olemme jäljessä vaikkapa eteläistä naapurimaatamme Viroa, on luonnonkasvien käyttöperinne, joka meillä on monin paikoin päässyt katkeamaan. 

Luonto ja sen antimet kiinnostavat kuitenkin yhä useampia. Koska kaikilla ei ole mahdollisuutta kerätä itse luonnontuotteita, avautuu tästä mahdollisuuksia maaseudun yrittäjyydelle. Perinteisten tuotteiden lisäksi kuluttaja kaipaa erikoistuotteita, joita ei tarvitse syödä litrakaupalla terveytensä vaalimiseksi.

Lisäksi luonnosta löytyy aineksia kosmetiikkaan, eläinten terveystuotteisiin, hyvinvointituotteisiin sekä koristekäyttöön. Jatkuvasti kehitetään myös kokonaan uusia tapoja hyödyntää meille tuttuja perinnekasveja, marjoja ja sieniä. Moni idea odottaa vielä keksijäänsä – luonnontuoteala tarvitsee rohkeita ja ennakkoluulottomia edelläkävijöitä!

Teksti: Anne Ristioja, luonnontuotealan toimialapäällikkö, Lapin ELY-keskus
Kuva: MMM/kuva-arkisto



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Avoimuus on isossa roolissa eläinsuojelulain uudistamisessa



Eläinsuojelulain uudistuksen tässä vaiheessa on hyvä tarkastella sekä mennyttä että tulevaa. Asenteet ja eläinsuojelun arki ovat erilaisia kuin vuonna 1996, kun nykyinen eläinsuojelulaki tuli voimaan. Yksi merkittävistä muutoksista on, että lainvalmistelun avoimuus on lisääntynyt.

 20 vuodessa on moni asia muuttunut eläinten hyvinvoinnissa ja eläinsuojelutehtävissä. Kaikille suomalaisille on, ja pitääkin olla, itsestään selvää, että eläimiä tulee kohdella hyvin, nykyisen lain hengen mukaisesti "aiheuttamatta kipua, tuskaa tai kärsimystä".

Maatalouden rakennemuutos on ollut Suomessa nopeaa ja suuri muutos on tapahtunut myös asenteissa. Ne molemmat vaikuttavat nyt työn alla olevan eläinsuojelulain kokonaisuudistustyöhön monella tavoin. Pelkkä tarpeettoman kivun estäminen ei todellakaan enää riitä lain perimmäiseksi tarkoitukseksi.

Lain vaikutuksista laajasti selvityksiä

Kuten kaikki mittavat lainsäädäntöhankkeet, on eläinsuojelulain valmistelukin suuri ja vaativa kokonaisuus. Tieteellisen tutkimuksen hyödyntäminen edellyttää lukuisia selvityksiä ja yhteenvetoja, joita on tehty koko lainvalmistelun ajan ja lisää on vielä lähiaikoina tulossa.

Lainsäädäntötyön keskiössä ovat vaikutusten arvioinnit eli sen selvittäminen, miten uusi säädös vaikuttaa käytännössä. Tähän kuuluvat ns. substanssivaikutusten rinnalla aina myös säädöksen taloudelliset vaikutukset.

Eläinsuojelulain osalta merkittävä molempiin vaikutuksiin liittyvä kokonaisuus on eläinsuojeluvalvonnan kokonaisuus ja kansallinen työnjako. Tässäkin vaihtoehtojen vertailussa asiaan kuuluu selvittää millaisia ratkaisuja on tehty muissa valtioissa, erityisesti naapurimaissamme.

Kansalaisen ääni kuuluu

Eläinsuojelulain valmistelu ei sinällään eroa muiden laajojen hallituksen esitysten valmistelusta. Sidosryhmien ja kansalaisten osallistaminen on Suomessa itsestään selvää. Eläinsuojelulain valmistelussa on kuultu ja kuullaan kansalaisia ja asiantuntijoita – avoimesti ja laajasti.

Julkisuudessa on tänä vuonna pohdittu eläinsuojelulain valmisteluun käytettävien henkilöresurssien riittävyyttä. Käytännössä työ ja sen resurssit eivät poikkea muusta lainsäädäntötyöstä. Valmistelevat virkamiehet joutuvat osallistumaan ja mielestäni heidän tuleekin osallistua myös muuhun työhön, kuten EU-asioiden valmisteluun ja vaikuttamiseen, mutta työ lakihankkeen eteen säilyy toki prioriteettina.

Käytännön mahdollisuudet lisävirkamiesten saamiseksi lainsäädäntötyöhön lienevät tässä taloustilanteessa kaikkialla mahdottomia. Käytännössä julkisen sektorin, siis myös ministeriöiden virkamiesten, määrää on vähennetty ja vähennetään edelleen. Näin tapahtuu myös MMM:ssä ja sen alaisissa virastoissa.

Yhteistyötä tehokkaasti

Resurssien vähetessä on syytä tarkastella myös toimintatapoja. Työryhmät ovat sangen tavallisia suomalaisessa hallinnossa ja niitä on ollut todella paljon. Monien mielestä aivan liikaa. Poikkihallinnollista ja sidosryhmien välistä yhteistyötä voidaan hoitaa myös muilla tavoin.

Eläinsuojelulain valmistelun osalta olemme tätä myös pohtineet. Hyväksi linjausfoorumiksi koettua ohjausryhmätyötä jatketaan siihen asti, kuin on tarpeen. Muuta työryhmää, joka veisi valmistelijoiden arvokasta aikaa esimerkiksi kokouspöytäkirjojen kirjoittamiseen ei tarvita.

Kevään 2015 vaalien vuoksi lakiesitys voidaan joka tapauksessa antaa vasta syksyllä. Kaikkien etu on, että valmistelemme huolella uudelle eduskunnalle annettavaksi hyvän kokonaisuuden, jonka pohjalta työ eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi voi jatkua parhaalla mahdollisella tavalla.

Eläinsuojelulain valmistelun pöytäkirjat löytyvät täältä.

Teksti: Jaana Husu-Kallio, kansliapäällikkö, maa- ja metsätalousministeriö
Kuvat: MMM arkisto / Leena Seppä, Kati Leppälahti