maanantai 27. lokakuuta 2014

Moderni luomukasvihuonetuotanto tutuksi EU-komission virkamiehille

Ahlbergin puutarha sijaitsee Sipoon rajalla perikymmentä kilometriä Helsingin keskustasta. Kaijus Ahlberg ja Minna Tengvall tuottavat erikoissalaatteja, yrttejä, versoja, minisalaatteja ja syötäviä kukkia – kaikki luonnonmukaisesti.

Puutarhan tuotantoaika on maaliskuulta marraskuulle. Isäntäparin lisäksi töitä paiskivat kaksi vakinaista työntekijää, 2–3 harjoittelijaa ja muutaman kesätyöntekijä. Pääasiallisesti tuotteet markkinoidaan tukkujen kautta ravintoloihin ja erikoiskauppoihin. Koska tuotteet pitää saada kuluttajille tuoreina, ei toimituksia juuri mene pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Puutarhan liikevaihto on 200 000 – 250 000 euroa.

Erikoissalaatteja, yrttejä, versoja, minisalaatteja, syötäviä kukkia; mitkä aromit!
Salaateista eniten tuotetaan roomansalaattia. Yrttejä on paljon: rakuuna, korianteri, saksankirveli, rosmariini, marokonminttu ja sitruunaverbena. Avomaalla kasvatetaan raparperia, kesäkurpitsaa ja varhaisperunaa. Syötävistä kukista tuotetaan orvokkeja, samettikukkia, kurkkuyrttiä ja kesäkurpitsan kukkia.

Luomukasvihuonetuotanto on kehittynyt paljon siitä, kun Ahlberg ja Tengvall siirtyivät luomutuotantoon vuonna 2000. Nyt käytössä ovat nestemäiset lannoitteet ja eristetyt kasvualustat. Uhkana tuotannolle ovat EU-komission suunnittelemat luomukasvihuoneita koskevat säädökset. Ne eivät sovellu Suomessa eikä muissa Pohjoismaissa pitkään käytössä olleisiin tuotantotapoihin.

Syyskuun alkupuolella EU-komissiosta apulaisosastopäällikkö Monique Pariat ja luomuyksikön Manuel Rossi Prieto tutustuivat Ahlbergin luomutuotantoon. Suomessa kasvihuonetuotannossa siirryttiin 1960-luvulla kasvualustojen käyttöön, joka tarkoittaa sitä, ettei kasveja istuteta maahan.

Ilmastomme takia maa on liian kylmä taimille. Koko maaperää ei ole taloudellisesti järkevää lämmittää vaan ainoastaan maasta eristetty kasvualusta. Toinen ilmastosta johtuva vaatimus on keinovalaistus, jota tarvitaan alkukeväällä ja syksyllä. Kesällä luonnonvaloa on ihan riittämiin.

EU-komission luomuyksikön Manuel Rossi Prieto tutustuu nestemäiseen luomulannoitteeseen.

Koko maaperää ei voi lämmittää talvipakkasilla, vain kasvualusta, selvittää Ahlberg Madame Pariatille.

Turvetta käytetään kasvualustoissa ja sitä on riittämiin, vaikka osa Suomen soista on suojeltuja. Suomessa turvemaita on kolmannes viljelyalasta, mikä on suurin osuus EU-maissa. Ahlbergeillä turvetta käytetään versojen tuotannossa, jonka jälkeen kasvualusta käytetään usean kompostointikierroksen jälkeen vuorollaan eri kasveille. Viimeksi kasvualusta päätyy avomaan tuotantoon. Nestemäiset luomulannoitteet ja biologiset torjuntaeliöt ovat olleet käytössä pitkään.

Kasvualustat vähentävät kasteluveden määrää ja estävät ravinteiden karkaamisen ympäristöön. Niiden avulla vältetään kasvualustan muuttuminen vähitellen suolaiseksi, jolloin se pitää ”huuhtoa” puhtaaksi. Kasvualustojen desinfiointia höyryttämällä ei ole Pohjoismaissa käytetty sitten 1950–1970-lukujen, sillä se tappaa myös maaperän hyötyeliöt. Kasvupöydät ovat myös ergonomisesti hyviä.





Kasvupöytien käytön monet edut tulivat tutuiksi Monique Pariatille mahtavien basilikojen keskellä.

Mademe Pariat ihastui Ahlbergin puutarhan luomukorianterin ja -mintun voimakkaaseen aromiin,
taustalla myhäilee ministeriön EU-koordinaation päällikkö Kari Valonen.

Teksti ja kuvat: maatalousylitarkastaja Leena Seppä, maa- ja metsätalousministeriö

torstai 23. lokakuuta 2014

Ruokaa ja matkailua -hanketreffeillä esitellään uusia mahdollisuuksia

Yksi Lähiruokaohjelman vuoden 2020 tavoitetiloista on, että lähiruoka on osa laadukasta matkailutuotetta, tuo lisäarvoa ja kannattavuutta maakuntien ruoka- ja matkailualan toimijoille sekä lisää Suomen houkuttelevuutta matkakohteena.

Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi ja Suomen matkailun kilpailukyvyn vahvistamiseksi maa- ja metsätalousministeriö, Matkailun edistämiskeskus ja HAAGA-HELIA ovat luomassa Suomelle RUOKA&MATKAILU -strategiaa.

RUOKA&MATKAILU -strategiaa varten on selvitetty muun muassa alueellisista ruokamatkailutuotteista ja projekteista saatuja kokemuksia. Strategia valmistuu loppuvuodesta.

Hanketreffeillä tavataan!

Viime vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Lähiruokaa ja matkailua -hanketreffit, joista löytyy lisätietoa Lähiruokaohjelman blogista. Ruoka- ja matkailualojen toimijoita törmäytetään tänäkin vuonna Ruokaa ja matkailua -hanketreffeillä kahdessa valtakunnallisessa tapaamisessa. Tilaisuudet pidetään Hämeenlinnassa 4.11. ja Oulussa 6.11.

Tilaisuuksien tarkoituksena on kertoa RUOKA&MATKAILU -strategiatyöstä ja sitouttaa alan toimijat siihen mukaan. Hanketreffeillä tuodaan esiin uuden ohjelmakauden mahdollisuuksia ja välitetään tietoa niistä strategioista ja ohjelmista, jotka antavat toimialoille kehittämistyön raamitukset. Tilaisuuksissa pohditaan myös, miten toimialoja voidaan nivouttaa paremmin lisäarvoa tuottaviksi kokonaisuuksiksi.

Ilmoittaudu 27.10. mennessä ja tule mukaan kehittämään ruuasta laadukasta matkailutuotetta!

Lisätietoja ja ilmoittautuminen:

Tilaisuuksien järjestäjinä ovat maa- ja metsätalousministeriön Lähiruokaohjelma, Maaseutuverkostoyksikkö ja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän MESI-verkosto.

Teksti: Kirsi Viljanen, lähiruokakoordinaattori, maa- ja metsätalousministeriö

*Kooste hanketreffeistä löytyy Lähiruokaohjelman blogista.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Parsinavettakeskustelussa kyse on arvovalinnasta


Keskustelu parsinavettojen mahdollisesta kieltämisestä eläinsuojelulain uudistuksen myötä herättää suuria tunteita puolesta ja vastaan. Karkeasti yleistäen eläinsuojelijat haluavat vapauttaa naudat kahleista, kun taas tuottajat tahtovat säilyttää perinteisen, hyväksi havaitsemansa tuotantotavan. 

Parsinavetan omistaja voi tuntea syyllisyyttä pitäessään lehmiä tavalla, jota suunnitellaan lailla kiellettäväksi. Ammattitaito, ammattiylpeys ja aito eläimistä välittäminen eivät tunnu painavan missään, kun vastassa on valtiovallan potentiaalinen käsky lopettaa eläinten pito kytkettyinä.

Moni parsinavetan omistaja hoitaa eläimensä esimerkillisesti. Parsinavetoiden lehmillä on usein nimet, ja lehmiä kohdellaan omina persooninaan. Parsinavetoiden lehmät laiduntavat kesäisin, osa myös jaloittelee talvisin. Terveydenhuolto toimii pääsääntöisesti hyvin. Usea tuottaja panostaa eläintensä hyvinvointiin jopa oman hyvinvoinnin, rahan ja vapaa-ajan kustannuksella. On ymmärrettävää, että mieleen hiipii väistämättä ajatus ”Eikö mikään riitä?”

Parsinavettakeskustelun tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa yhdenkään maidontuottajan ammattitaitoa ja kykyä huolehtia parressa olevista eläimistään. Niin parsi- kuin pihattonavettojenkin omistajissa on ihmisiä, jotka tekevät työnsä esimerkillisesti, ja niitä, jotka syystä tai toisesta eivät pysty hoitamaan eläimiään niin hyvin, että lain pykälät täyttyisivät. Se, miten hyvin eläimet parsinavetassa hoidetaan, ei kuitenkaan tässä keskustelussa ole olennaista.

Parsinavettakeskustelua käydään, koska osa kansalaisista on kyseenalaistanut eläinten pitämisen paikoilleen kytkettynä suurimman osan vuodesta. Ajatus eläimestä, joka ei pääse liikkumaan paikaltaan kuin askelen eteen tai taakse, ei mahdu monenkaan kansalaisen oikeustajuun ja käsitykseen siitä, miten voimme eläimiä pitää. 

Parsinavettakeskustelussa on kyse arvovalinnoista: hyväksymmekö me eläinten pitämisen kytkettyinä ja kiinni sidottuina, vai näemmekö itsemme mieluummin ihmisinä, jotka antavat eläimille mahdollisuuden liikkua ja käyttäytyä lajilleen tyypillisesti myös niinä päivinä, jolloin laidunnus tai ulkoilu ei ole järjestettävissä. Pidemmälle menevä kysymys kuuluu, haluammeko myös nähdä nautojen toteuttavan lajityypillistä käyttäytymistään laitumella tai ulkotarhassa, riippumatta siitä, millaisessa navetassa niitä pidetään. Taloudelliset argumentit parsinavettojen säilyttämisen puolesta ovat vakavasti otettavia, mutta eivät ainoita päteviä argumentteja. 

Lainsäädännöstä keskusteltaessa myös kansalaisten oikeustajuun ja etiikkaan sekä eläinten hyvinvointitutkimukseen perustuvat argumentit on otettava vakavasti.

Teksti: Tiina Kauppinen, tiedottaja, Eläinten hyvinvointikeskus EHK 
Kuva: MMM / arkisto

Edustustokokit kokkikurssilla Suomessa

Suomen ulkomaanedustustojen kokkien koulutusviikko pidettiin Espoon Hanasaaressa elokuussa. Viidennen kerran järjestettyyn koulutukseen osallistui 10 henkilöä eri puolilta maailmaa. Kurssin tavoitteena oli edistää suomalaista ruokakulttuuria maailmalla.

"Food diplomacy" on yhä tärkeämpi osa edustustojen työtä, jossa lähetystöjen kokeilla ja muulla taloushenkilökunnalla on näkyvä rooli. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman koulutuksen päätavoitteena oli tutustuttaa lähetystökokit suomalaiseen ruoka- ja juomakulttuuriin. Kokit perehtyivät esimerkiksi Suomen luonnon ja elintarvikeketjun raaka-aineisiin sekä suomalaisiin ruoanvalmistustapoihin kuten savustamiseen ja kraavaamiseen.


– Ilmoittauduin kurssille, koska halusin työhöni uusia ideoita. Halusin myös tutustua kollegoihini muista edustustoista ja jakaa heidän kanssaan kokemuksiani, kertoo Brysselin edustustossa työskentelevä Arto.

Kurssilla oli ensimmäistä kertaa mukana myös edustustojen palvelushenkilökuntaa Yhdysvalloista, Kiinasta ja Latviasta. Ruuanvalmistuksen lisäksi osalle heistä oli räätälöity tutustumiskäynti Fiskarsin tehtaalle, jossa tutustuttiin suomalaiseen muotoiluun ja arkiastioihin.



”The Soul of the Finnish Food”

Koulutusviikon punaisena lankana oli suomalaisen ruokaperimän ja ruokakulttuurin tuntemuksen lisääminen ja sitä kautta tutustuminen suomalaisen ruoan sielunmaisemaan.

Koulutuksessa kokit valmistivat kolmen päivän ajan suomalaisia ruokia ja perinneherkkuja kauden raaka-aineista. Erityinen huomio kiinnitettiin siihen, miten suomalaista ruokaa valmistetaan, jos kaikkia raaka-aineita tai Suomessa tyypillisiä mausteita ei asemamaassa ole saatavana.

Lisäksi lähetystökokit tutustuivat suomalaisiin ravintoloihin, Helsingin Kauppatoriin ja Kauppahalliin sekä keskustan ruokakauppoihin.


Lähetystöillä aktiivinen rooli suomalaisen ruokakulttuurin edistämisessä

Edustustokokkikursseilla on tärkeä merkitys ulkomaanedustustojen kokkien ruokaosaamisen - suomalaisten ruokien tunnistamisen ja niiden valmistamisen kehittämisessä. Kursseille on tarvetta, sillä monikaan kurssilaisista ei tuntenut suomalaisia ruokia tai suomalaista monivivahteista ruokaperintöä.

Viime vuonna kurssi järjestettiin Budapestissa ja se onnistui erinomaisesti. Ensi vuoden kurssinpitopaikkaa mietitään jo kuumeisesti. Tarkoitus on tehdä suomalaiseen ruokakulttuurin perehdyttämisestä pidemmän aikavälin tavoite, jotta suomalainen ruoka- ja ruokakulttuuri ei jää muiden maiden varjoon.


Ruuan ja ruokatarjoiluiden merkitys on kasvanut, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Laadukkaiden aterioiden ja ruokakulttuurin opettaminen voi antaa paremmat mahdollisuudet myös elintarvikeviennille. Lähetystöjen Team Finland -rooli ja aktiivinen edustaminen ovat merkittäviä, kun haluamme jakaa suomalaista ruoka- ja raaka-ainetietoa ulkomailla.

Teksti: Kim Palhus, keittiömestari, Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus
Kuvat: Juha Björklund

tiistai 14. lokakuuta 2014

Eläinsuojelulain uudistusta varten on käytettävissä viimeisin tutkimustieto



Maa- ja metsätalousministeriössä tehtävää eläinsuojelulain kokonaisuudistusta varten on viimeisen puolen vuoden aikana valmistunut lukuisia selvityksiä. Viimeisimpänä julkistettiin tänään selvitys parsi- ja pihattonavetoissa elävien nautojen hyvinvoinnista ja mahdollisen parsinavetoista luopumisen talousvaikutuksista maidontuotantoon.
Laiduntaessaan lehmä saa toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan.
Tänä vuonna ovat navettaselvityksen lisäksi valmistuneet selvitykset hevospilttuista ja löytöeläinten hoidon järjestämisestä. Lisäksi maa- ja metsätalous-ministeriön yhteydessä toimivat eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnat ovat saaneet valmiiksi näkemyksensä tuotantoeläinten sekä harrastus- ja seuraeläinten olennaisista käyttäytymistarpeista.

Eläinsuojelulakia MMM:ssä valmistelee työryhmä, joka koostuu viranomaisista, eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien, eläinlääkäriliiton ja kuntaliiton edustajista. Lisäksi lainvalmistelussa on laajempi ohjausryhmä, jossa on edustus myös muun muassa elinkeinosta ja eläinsuojelujärjestöistä. Ohjausryhmä tekee linjaukset lakiehdotukseen työryhmän esitysten pohjalta.

Lainvalmistelusta on aiemmin kerrottu Verso-blogissa viime maaliskuussa.

Työryhmä pohtinut eläinten hoitoa ja käsittelyä

– Viimeisen puolen vuoden aikana työryhmässä on pohdittu eläinten hoitoa ja kohtelua koskevia yleisiä säännöksiä, kertoo työryhmän yhtenä sihteerinä toimiva eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola ministeriöstä.

– Työryhmässä on noussut esiin ajatus, pitäisikö lakiin säätää kaikille ammattimaisille eläintenpitäjille velvollisuus varautua häiriötilanteisiin, kuten sähkö- ja vesikatkoihin. Tämä on jo nyt ehtona eläinten hyvinvointituessa. Työryhmällä on ajatus, että tämä velvollisuus laajennettaisiin koskemaan kaikkia ammattimaisia eläintenpitäjiä, myös seura- ja harrastuseläinten, Pullola sanoo.

Eläinlajikohtaisesti pohditaan myös, pitäisikö lakiin kirjata selkeä velvoite totuttaa eläin pitopaikkaansa, ympäristöönsä ja ihmisen käsittelyyn. Taustalla on tieto siitä, että eläimen tuntema stressi vähenee ja ihmisen turvallisuus paranee, jos eläin on tottunut ihmisen käsittelyyn.

Löytöeläinten kuljetus ja hoito kirjataan lakiesitykseen

Löytöeläinten kuljetuksesta pitää päättää laissa.
Löytöeläinten kohtelusta valmistui selvitys kesällä. Sen mukaan löytöeläinten säilytys ja käsittely vaihtelee suuresti eri kunnissa, myös kustannuksiltaan. Laki velvoittaa kunnat järjestämään löytöeläinten säilytyksen.

– Löytöeläinten kohdalla keskeisin kysymys on ollut kuljetuksen järjestäminen löytöpaikasta löytöeläinhoitolaan. Voimassa olevassa laissa ei ole määritelty, kenen vastuulla ja kustannettavana kuljetus on. Tämä puute on tiedostettu ongelmaksi, joka pitää ratkaista, Pullola kertoo.

– Lisäksi lakiin pitää miettiä, minkä tasoista hoitoa eläimille löytöeläinhoitolassa pitää voida antaa. Näihin kysymyksiin ei ole vielä vastauksia.

Eläintenpitokieltojen tarkistamisvaltuuksiin muutoksia


Työryhmän toinen sihteeri Minna Ruotsalo kertoo, että eläinsuojeluvalvontaa koskevaa lukua on syksyn aikana työstetty luonnokseksi ja käsitelty jo pariin otteeseen työryhmässä.

– Tällä hetkellä ehdotetaan, että eläintenpitokieltoja voitaisiin valvoa muutoinkin kuin tavanomaisen eläinsuojeluvalvontakäynnin yhteydessä. Nykyään henkilön eläintenpitokiellon mahdollinen olemassa olo tulisi tarkistaa rekisteristä aina, kun tehdään eläinsuojeluvalvontakäynti, Ruotsalo toteaa. 

Lisäksi kiellon noudattamista valvotaan, jos on syytä epäillä, että henkilö rikkoo hänelle määrättyä eläintenpitokieltoa. Hänen mukaansa ajatus eläintenpitokieltojen tarkastamisesta myös ilman epäilyjä tuli poliisilta itseltään koulutustilaisuudessa.

Eläinkilpailuja järjestäville tahoille on juuri lähetetty kysely kilpailuihin liittyen. – Meillä on melko vähän tietoa eläinkilpailuista. Viranomaisilla ei ole esimerkiksi tarkkaa tietoa siitä, kuinka usein eläinlääkäri on läsnä järjestettäessä eläinkilpailu ja tätä selvitetään kyselyllä, Ruotsalo sanoo.

Vielä tänä vuonna on valmistumassa eläinsuojeluvalvonnan valtiollistamista koskeva selvitys.

Selvitykset porsimishäkeistä ja lemmikkien rekisteröinnistä

Vielä loppuvuonna on tarkoitus selvityttää, mitä merkitsisi kissojen ja koirien rekisteröintivelvoite. Myös selvitys emakoiden tiineytyshäkeistä on tulossa, kun sillekin löydettiin tekijä.

Lakiuudistuksessa on vielä käsiteltävä muun muassa eläinjalostusta, eläinlääketieteellistä hoitoa ja eläimille tehtäviä toimenpiteitä koskevat pykälät sekä eläinkilpailuja, dopingia, näyttelyitä, eläinten koulutusta ja eläinsuojeluvalvonnan organisointia koskevat asiat. Lisäksi eläinsuojelulain yhtymäkohdat muun muassa metsästys- ja kalastuslakiin selvitetään esimerkiksi  ´pyydystä ja päästä´ -kalastuksen osalta.

– Työryhmässä on keskusteltu myös eri eläinlajien soveltuvuudesta lemmikeiksi. Ajatuksena on, että eläinsuojelulain nojalla pitäisi voida rajoittaa esimerkiksi joidenkin eksoottisten eläinten pitoa lemmikkinä, tuotantoeläimenä ja sirkuseläimenä. Jo nykyisessä laissa on rajoitettu sirkuksessa pidettäviä eläinlajeja ja tuotantotarkoituksessa tarhattavia eläinlajeja, Pullola kertoo.

Mahdolliset eläinlajirajoitukset tulevat kuitenkin lakia alemmalle asetustasolle. Iso avoin kysymys on myös loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestäminen. Eikä aivan pieni kysymys ole myöskään ns. rituaaliteurastus.

Katse pitkälle tulevaisuuteen

Molemmat työryhmän sihteerit ovat kovan työpaineen allakin yksiselitteisen innoissaan työstään. – Aika hienoa, että saan tehdä tällaista mielenkiintoista työtä, Minna Ruotsalo toteaa.

Ristiriidatonta eläinsuojelu ei ole ja monissa kysymyksissä ääripäät ovat valovuoden päässä toisistaan ja kritiikkiä tulee monelta suunnalta. Silti virkamiehillä ei mene sisu kaulaan. Tiina Pullola kiteyttää työn haasteet näin: 

– Tämä on työ, joka on pakko tehdä huolellisesti ja siihen menee aikaa. Tärkeää on, että kaikki työssä mukana olevat osaisivat katsoa pitkälle tulevaisuuteen, jotta nyt tehtävä laki kestää aikaa.

Tiedote 14.10.14: Eläinsuojelulain valmistelu etenee - navettamuotojen hyvinvointi- ja talousvaikutukset selvitetty.

Teksti: Kati Leppälahti, tiedottaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuvat: Maa- ja metsätalousministeriön kuva-arkisto

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Toimintaradoilta ruokailoa koululaisille

Ratkaiseeko Hevi-etsivä kasvisaarteen arvoituksen? Kuinka pitkä on leivän matka pellolta pöytään? Entä miksi hukkaa ei kannata ruokkia?

Maa- ja kotitalousnaiset tarjoavat kouluikäisille suunnattuja ruokaratoja. Toimintaratojen avulla koululaisille voidaan opettaa oivaltavalla ja kiinnostavalla tavalla hyvästä ruuasta ja ravitsemuksesta. Tavoitteena on tartuttaa ruokailoa ja -intoa koululaisille!

Kuva: Tomi Auersalmi
Hevi-etsivä ja kasvisaarteen arvoitus, Viljan tie ja Älä ruoki hukkaa – biojäte paastolle-
tapahtumat ovat alkujaan maa- ja metsätalousministeriön rahoittamissa hankkeissa syntyneitä toimintamalleja. Toimintamallit on nyt tuotteistettu palveluiksi, joita kylissä toimivat Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistykset, vanhempainyhdistykset ja muut tahot voivat tilata lähikoulunsa oppilaille tai ohjelmanumeroksi lapsille suunnattuun tapahtumaan.

Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija hoitaa lasten ohjauksen ja ruokaradan rakennuksen. Toimintaradoilla sovelletaan lasten ruokakasvatukseen kehitettyä Sapere- eli makukoulu-menetelmää, johon ruoka-asiantuntijat ovat koulutettuja.

Visaisia tehtäviä kasviksista, viljoista ja ruokahävikistä

Hevi-etsivä ja kasvisaarteen arvoitus -toimintaradalla koululaiset tutustuvat kivan tekemisen kautta vihanneksiin, hedelmiin ja marjoihin. Lapset pääsevät ratkaisemaan kasvisaarteen arvoitusta tunnustelemalla, haistamalla ja maistamalla. Tavoitteena on rohkaista ja innostaa lapsia syömään monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti kasviksia.
Kuva: Silja Varjonen

Jännittävä Viljan tie opettaa lapsille mistä leipä tulee. Lapset oppivat tuntemaan kotimaiset viljat ja tutustuvat leivän leipomiseen hauskojen toiminnallisten tehtävien avulla. Toimintaradalla lapset pääsevät myös maistelemaan erilaisia leipiä.

Kummankin aiheen parissa keskustellaan myös säännöllisen ateriarytmin, lautasmallin ja kouluruuan tärkeydestä.

Älä ruoki hukkaa – biojäte paastolle -tapahtumassa opitaan keinoja ruokahävikin vähentämiseksi. Toimintaradalla lapset tekevät tehtäviä ruokahävikkiin liittyen. Tapahtumassa lasketaan unohduksille hintaa, mietitään miksi ruokaa ei kannata heittää roskiin sekä pohditaan, miten jämäruuat saisi kulumaan ajoissa.

Lue lisää ruokakasvatuksesta ja toimintaradoista tai ota yhteys Maa- ja kotitalousnaisten Keskukseen!

Teksti: Silja Varjonen, viestintäpäällikkö, Maa- ja kotitalousnaiset