maanantai 29. joulukuuta 2014

Suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaketjua

Suomalaiset mieltävät kotimaisen ruokaketjun vaikuttavan erityisesti työllisyyteen sekä ruuan laatuun, turvallisuuteen ja puhtauteen. Kotimaisen ruuan arvostus ja mielikuvat ruokaketjun myönteisistä vaikutuksista ovat vahvistuneet parissa vuodessa. Erityisesti vaikutukset työllisyyteen ja henkilöstön hyvinvointiin koetaan vahvistuneen.

Nämä asiat selviävät Taloustutkimuksen maa- ja metsätalousministeriölle räätälöimästä Suomi syö -tutkimuksen osasta. Sen mukaan yli 60 prosenttia suomalaisista tarkistaa ruuan alkuperämaan kaupassa.

Hieman yli puolet tutkimukseen vastanneista toivoo, että kotimaiset elintarvikkeet voitaisiin jäljittää maatilalle saakka. Ruuan alkuperä, tuotteiden tarinat ja niiden synnyttämät mielikuvat ovat tärkeitä.

Suurimmat erot kotimaisuuden arvostamisessa löytyvät sukupolvien ja sukupuolten välillä: kotimaisuus on tärkeintä yli 64-vuotiaille naisille ja vähiten tärkeintä alle 25-vuotiaille miehille. Kotimaista ruokaketjua arvostavat eniten yli 65-vuotiaat.

Suomi syö 2014 -tutkimus on tehty ennen elokuussa asetettuja Venäjä-pakotteita. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Minna Isotupa arvioi, että tällä hetkellä elintarvikkeiden kotimaisuutta pidetään luultavasti vieläkin nyt julkistettuja tuloksia tärkeämpänä.

Helppoa, halpaa ja hyvää tekevää ruokaa

Suomi syö 2014 -tutkimuksen mukaan tällä hetkellä suomalaisten tärkeimmät ruuan valintakriteerit ovat ruuan terveellisyys ja sen vaikutukset hyvinvointiin, edullisuus sekä ruuanlaiton nopeus ja helppous. Silti ruualta kaivataan yhä enemmän myös elämyksellisyyttä. Arjen ja viikonlopun ruokailun erot ovat kaventuneet.

Terveellisyys ja hyvinvointi koetaan hyvin yksilöllisesti. Ruuan toivotaan olevan terveellistä, luonnollista, tuoretta, nautinnollista ja hyvää myös arkena. Kauppaan kaivataan arkea helpottavia tuotteita ja palveluita, laadukkaita valmisruokia sekä erilaisia kauppalistapalveluja ja ostosmahdollisuuksia internetissä.

Ruuan hintaan kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Tutkimuksen mukaan yhä useampi tekee ruokaostoksia suunnitelmallisemmin ostolistojen avulla ja seuraa tarjouksia ja kampanjoita. Hintatietoisuus on ilahduttavasti vaikuttanut myös ruuantähteiden käyttöön ja ruuan roskiin heittämisen välttämiseen.

Taloustutkimus tekee Suomi syö -tutkimuksen vuosittain: parillisina vuosina kysytään henkilökohtaisia asenteita ruokailuun ja ostamiseen, parittomina vuosina tehdään talouskohtainen kysely. Vuoden 2014 kirjeitse lähetettyyn kyselyyn vastasi 2 801 suomalaista 15–79-vuotiasta. Vastausprosentti oli 21 %.

Teksti: Saara Pietilä, tiedottaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuva: Jaakko Martikainen

maanantai 15. joulukuuta 2014

Kahdeksan tapaa parantaa ruuan ilmastoystävällisyyttä

Ilmastonmuutos vaikuttaa viljelyedellytyksiin kaikkialla maailmassa. Tehokkaita toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tarvitaan lisää. Ruuan tuotantoa ja kulutusta voidaan muokata ilmastoystävällisemmäksi.

Maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltu maatalouden ilmasto-ohjelma Askeleita kohti ilmastoystävällistä ruokaa tunnistaa kahdeksan tapaa vähentää ruuan ilmastovaikutusta.
  1. Hiilien sitominen maaperään
    Maaperän orgaanisen aineksen kuten lannan ja olkien lisääminen parantaa pellon vedenpidätyskykyä, ravinteiden pidätyskykyä sekä aktivoi mikrobitoimintaa. Hiiltä sitomalla pelto tuottaa enemmän.
  2. Turvemaiden käyttöön liittyvät toimet
    Turvemaat ovat merkittäviä hiilivarastoja. Viljely vähentää hiilen määrää. Viljelyn vaikutusta voidaan vähentää viljelemällä turvemailla kasveja, jotka eivät vaadi jokavuotista muokkausta.
  3. Kasvinjalostus
    Ilmaston muuttuessa tarvitaan kasvilajikkeita, jotka sopeutuvat uusiin olosuhteisiin. Kotimainen kasvinjalostus turvaa satoisten ja viljelyvarmojen lajikkeiden tuottamisen juuri suomalaisiin olosuhteisiin.
  4. Kasvin- ja eläinterveys ja haitallisten vieraslajien leviämisen estäminen
    Muuttuva ilmasto tuo uusia kasvitauteja ja tuholaisia Suomeen. Nämä tulee havaita varhaisessa vaiheessa, jotta torjuntatoimiin voidaan ryhtyä nopeasti ja vahingot jäävät vähäisiksi.
  5. Lannankäsittely ja typpilannoituksen tarkentaminen
    Lanta on arvokas materiaali. Lannan ravinteet ja lannan sisältämä energia on tärkeää saada hyötykäyttöön. Tämä vähentää tarvetta uusiutumattomien raaka-aineiden käyttämiseen. Paikkakohtaisia typpitaseita hyödyntämällä saadaan kasvupaikan sadontuottopotentiaali täysimääräisesti käyttöön.
  6. Energiatehokkuus sekä uusiutuvan energian tuotanto ja kulutus
    Energiatehokkuutta parantamalla säästetään energiavaroja. Uusiutuvan energian käyttö vähentää fossiilisten energialähteiden käyttöä. Uusiutuvan energian tuottaminen ja käyttäminen parantaa huoltovarmuutta.
  7. Ruokahävikin vähentäminen koko ruokajärjestelmässä
    Syömäkelpoisen ruuan poisheittäminen ei ole vain ekologinen, vaan myös taloudellinen rasite. Jos ruoka jää syömättä, niin se on tuotettu turhaan.
  8. Ruokavaliomuutokset kasvispainotteisempaan suuntaan.
    Uusien ravitsemussuositusten mukaan punaisen lihan ja lihavalmisteiden käyttöä tulisi vähentää ja kasvisten käyttöä lisätä. Tämä edistää kansanterveyttä, mutta vähentää myös ruuan ilmastovaikutusta.
Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia yhteiskunnan sektoreita, ruuantuotanto mukaan lukien. Ruokaketjun toimijoilla on nyt oikea hetki tehdä työtä ilmastoystävällisemmän ruuan puolesta. Oikeilla toimintatavoilla ja tekniikoilla voidaan tuotantoa tehostaa ja samalla sopeutua ilmastonmuutokseen. Kulutusta ohjaamalla voidaan vähentää ruokailusta aiheutuvien päästöjen syntymistä.

Suomalainen ruoka ja suomalainen kuluttaja ovat tärkeitä. Nyt on otettava tutkimuksen, neuvonnan, tuottajien ja kuluttajien parhaat käytänteet käyttöön suomalaisen ruuan tulevaisuuden hyväksi!

Lisätietoa: www.mmm.fi/ilmastoystavallinenruoka

Teksti: Hanna Mattila, ylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuva: MMM/kuva-arkisto


perjantai 12. joulukuuta 2014

Luonnosta lääkkeitä lamaan?

Kuivauskaappi, ksylitoli ja kouluruokailu – siinäpä oivallisia suomalaisia innovaatioita. Voisiko seuraava innovaatio löytyä Suomen luonnosta? Metsä on todellinen aarreaitta: mättäät täynnä terveyttä edistäviä marjoja, polun reunat pullollaan ravinteikkaita sieniä, koivusta mahlaa ja pakuria, kuusesta parantavaa pihkaa ja purojen varsilta elinvoimaa lisääviä yrttejä. 

Kaikki tämä yhdistettynä hyvin organisoituun keruuseen, ammattimaiseen tuotekehitykseen sekä osaavaan markkinointiin ja taidokkaaseen brändäykseen, niin meillä on jotain, josta voimme tehdä miljoonabisneksen ja jossa voimme olla maailman parhaita!

Teemme jo matkaa kohti yllä kuvattua tulevaisuutta: luonnontuoteala nähdään valtakunnallisesti lupaavana uuden yrittäjyyden mahdollistajana. Alalle on marraskuun alusta lähtien palkattu oma toimialapäällikkö.

Luonnontuotealalle tehdään maaliskuuhun 2015 mennessä historian ensimmäinen toimialaraportti, jossa mukana ovat marjat, sienet, yrtit ja erikoisluonnontuotteet sekä niihin perustuvat palvelut. Jatkossa harkitaan, mitä muita luonnontuotteita on syytä ottaa mukaan ja mitä muuta tietoa alalla tarvitaan.

Raportin on tarkoitus antaa evästystä sekä alan yrittäjille että kehittäjille. Toimialapäällikön tehtäviin kuuluu myös aktiivinen alan verkostoissa toimiminen sekä alan yritystoiminnan jatkuva seuraaminen ja analysointi: katsaus toimialan näkymistä julkaistaan kahdesti vuodessa.

Luonnontuotealan taustalla vahva tutkimus- ja kehittämistyö

Suomella on monta ylivoimatekijää luonnontuotemaana: meillä on esimerkiksi tutkitusti puhdas ilma ja maaperä sekä korkea elintarvikehygienia ja toimiva luonnonvara-alan koulutusjärjestelmä. Lisäksi Suomessa tehdään kansainvälisestikin merkittävää tutkimusta mm. marjojen vaikuttavista aineista. 

Suomessa on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tehty merkittävää käytännön kehittämistyötä mm. kehittämällä pohjoisten kasvien viljely- ja korjuutekniikkaa sekä tutkimalla luonnonkasvien kestävää keruuta. Se, missä olemme jäljessä vaikkapa eteläistä naapurimaatamme Viroa, on luonnonkasvien käyttöperinne, joka meillä on monin paikoin päässyt katkeamaan. 

Luonto ja sen antimet kiinnostavat kuitenkin yhä useampia. Koska kaikilla ei ole mahdollisuutta kerätä itse luonnontuotteita, avautuu tästä mahdollisuuksia maaseudun yrittäjyydelle. Perinteisten tuotteiden lisäksi kuluttaja kaipaa erikoistuotteita, joita ei tarvitse syödä litrakaupalla terveytensä vaalimiseksi.

Lisäksi luonnosta löytyy aineksia kosmetiikkaan, eläinten terveystuotteisiin, hyvinvointituotteisiin sekä koristekäyttöön. Jatkuvasti kehitetään myös kokonaan uusia tapoja hyödyntää meille tuttuja perinnekasveja, marjoja ja sieniä. Moni idea odottaa vielä keksijäänsä – luonnontuoteala tarvitsee rohkeita ja ennakkoluulottomia edelläkävijöitä!

Teksti: Anne Ristioja, luonnontuotealan toimialapäällikkö, Lapin ELY-keskus
Kuva: MMM/kuva-arkisto



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Avoimuus on isossa roolissa eläinsuojelulain uudistamisessa



Eläinsuojelulain uudistuksen tässä vaiheessa on hyvä tarkastella sekä mennyttä että tulevaa. Asenteet ja eläinsuojelun arki ovat erilaisia kuin vuonna 1996, kun nykyinen eläinsuojelulaki tuli voimaan. Yksi merkittävistä muutoksista on, että lainvalmistelun avoimuus on lisääntynyt.

 20 vuodessa on moni asia muuttunut eläinten hyvinvoinnissa ja eläinsuojelutehtävissä. Kaikille suomalaisille on, ja pitääkin olla, itsestään selvää, että eläimiä tulee kohdella hyvin, nykyisen lain hengen mukaisesti "aiheuttamatta kipua, tuskaa tai kärsimystä".

Maatalouden rakennemuutos on ollut Suomessa nopeaa ja suuri muutos on tapahtunut myös asenteissa. Ne molemmat vaikuttavat nyt työn alla olevan eläinsuojelulain kokonaisuudistustyöhön monella tavoin. Pelkkä tarpeettoman kivun estäminen ei todellakaan enää riitä lain perimmäiseksi tarkoitukseksi.

Lain vaikutuksista laajasti selvityksiä

Kuten kaikki mittavat lainsäädäntöhankkeet, on eläinsuojelulain valmistelukin suuri ja vaativa kokonaisuus. Tieteellisen tutkimuksen hyödyntäminen edellyttää lukuisia selvityksiä ja yhteenvetoja, joita on tehty koko lainvalmistelun ajan ja lisää on vielä lähiaikoina tulossa.

Lainsäädäntötyön keskiössä ovat vaikutusten arvioinnit eli sen selvittäminen, miten uusi säädös vaikuttaa käytännössä. Tähän kuuluvat ns. substanssivaikutusten rinnalla aina myös säädöksen taloudelliset vaikutukset.

Eläinsuojelulain osalta merkittävä molempiin vaikutuksiin liittyvä kokonaisuus on eläinsuojeluvalvonnan kokonaisuus ja kansallinen työnjako. Tässäkin vaihtoehtojen vertailussa asiaan kuuluu selvittää millaisia ratkaisuja on tehty muissa valtioissa, erityisesti naapurimaissamme.

Kansalaisen ääni kuuluu

Eläinsuojelulain valmistelu ei sinällään eroa muiden laajojen hallituksen esitysten valmistelusta. Sidosryhmien ja kansalaisten osallistaminen on Suomessa itsestään selvää. Eläinsuojelulain valmistelussa on kuultu ja kuullaan kansalaisia ja asiantuntijoita – avoimesti ja laajasti.

Julkisuudessa on tänä vuonna pohdittu eläinsuojelulain valmisteluun käytettävien henkilöresurssien riittävyyttä. Käytännössä työ ja sen resurssit eivät poikkea muusta lainsäädäntötyöstä. Valmistelevat virkamiehet joutuvat osallistumaan ja mielestäni heidän tuleekin osallistua myös muuhun työhön, kuten EU-asioiden valmisteluun ja vaikuttamiseen, mutta työ lakihankkeen eteen säilyy toki prioriteettina.

Käytännön mahdollisuudet lisävirkamiesten saamiseksi lainsäädäntötyöhön lienevät tässä taloustilanteessa kaikkialla mahdottomia. Käytännössä julkisen sektorin, siis myös ministeriöiden virkamiesten, määrää on vähennetty ja vähennetään edelleen. Näin tapahtuu myös MMM:ssä ja sen alaisissa virastoissa.

Yhteistyötä tehokkaasti

Resurssien vähetessä on syytä tarkastella myös toimintatapoja. Työryhmät ovat sangen tavallisia suomalaisessa hallinnossa ja niitä on ollut todella paljon. Monien mielestä aivan liikaa. Poikkihallinnollista ja sidosryhmien välistä yhteistyötä voidaan hoitaa myös muilla tavoin.

Eläinsuojelulain valmistelun osalta olemme tätä myös pohtineet. Hyväksi linjausfoorumiksi koettua ohjausryhmätyötä jatketaan siihen asti, kuin on tarpeen. Muuta työryhmää, joka veisi valmistelijoiden arvokasta aikaa esimerkiksi kokouspöytäkirjojen kirjoittamiseen ei tarvita.

Kevään 2015 vaalien vuoksi lakiesitys voidaan joka tapauksessa antaa vasta syksyllä. Kaikkien etu on, että valmistelemme huolella uudelle eduskunnalle annettavaksi hyvän kokonaisuuden, jonka pohjalta työ eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi voi jatkua parhaalla mahdollisella tavalla.

Eläinsuojelulain valmistelun pöytäkirjat löytyvät täältä.

Teksti: Jaana Husu-Kallio, kansliapäällikkö, maa- ja metsätalousministeriö
Kuvat: MMM arkisto / Leena Seppä, Kati Leppälahti

maanantai 10. marraskuuta 2014

Kouluruokadiplomi kannustaa kouluruokailun kehittämiseen

”Koulullenne on myönnetty diplomi ravitsemuksellisesti, kasvatuksellisesti
ja ekologisesti kestävän kouluruokailun edistämisestä.”


Kouluruokadiplomissa lukeva teksti kertoo osuvasti kouluruokailun laajasta merkityksestä sekä diplomin kriteeristöstä, jossa ruuan ja ravitsemuksen lisäksi tarkastellaan mm. yhteistyötä, kasvatusta, kestäviä toimintatapoja sekä ruokapalvelujen markkinointia ja viestintää.

Osa diplomikouluista on läpäissyt kriteeristön varsin vaivattomasti, mutta toisilla se on vaatinut kouluruokailutilanteen kehittämistä. Yleisimmin kehitystoimet ovat kohdistuneet yhteistyöhön, kuten kouluruokailun kytkemiseen osaksi opetusta ja kasvatusta sekä ruokailutilanteen viihtyisyyden parantamiseen.

Syyskuun lopussa juhlistettiin jo sadatta Kouluruokadiplomin saanutta koulua. Sodankylässä sijaitsevan Järvikylien koulun alaluokkien tytöt iloitsivat koululle myönnetystä Kouluruokadiplomista. (Kuva: Virpi Kulomaa)

Kouluruokadiplomia haetaan koululle ruokapalvelun ja opetuksen edustajien kanssa yhteistyössä, joten se tarjoaa samalla mainion tilaisuuden yhteiseen keskusteluun. Diplomin kriteeristönä olevaa 45-kohtainen kysymyssarja toimii palavereissa asialistana, jonka avulla tulee pohdittua kouluruokailun osalta myös niitä asioita, joita ei arjen kiireessä muuten pysähdyttäisi miettimään.

Käytännössä diplomihaku siis kannustaa ja rohkaisee kehittämiseen sekä siihen, että kouluruokailu ymmärrettäisiin nykyistä enemmän koko koulun yhteiseksi asiaksi ja upeaksi eduksi, josta meidän kannattaa olla ylpeitä.


©Ammattikeittiöosaajat ry

Saatujen palautteiden perusteella uskomme, että Kouluruokadiplomi edistää aidosti julkisen ruuan ja ruuantekijöiden arvostusta. Diplomi on laajentanut oppilaiden ja opetushenkilökunnan näkökulmaa kouluruokailun periaatteista. Lisäksi se on nostanut esille ruokapalveluhenkilöstöä, jonka osaamisen ja vahvan ammattitaidon ansiosta lapsillamme on mahdollisuus nauttia maukasta, terveellistä ja turvallista kouluruokaa.

Teksti: Virpi Kulomaa, Kouluruokadiplomi-hankkeen projektipäällikkö, Ammattikeittiöosaajat ry

Lue lisää:
www.kouluruokadiplomi.fi
Suomen sadas Kouluruokadiplomi Sodankylän Järvikylien koululle!

Kouluruokadiplomi on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama hanke.


torstai 6. marraskuuta 2014

Ruokaketjun hankehaku kiinnosti

Maaseutuviraston järjestämä ruokaketjun toiminnan edistämisen hankehaku  päättyi syyskuun alussa. Hakemuksia saapui suuri määrä, 78 kappaletta, ja avustuksia haettiin yhteensä vajaa 18 miljoonaa euroa. Hakemuksia käsitellään parhaillaan maa- ja metsätalousministeriön hankekoordinaatioryhmässä, joka koostuu ministeriön ja Mavin edustajista.

Ruokaketjun toiminnan edistäminen  on uusi avustusjärjestelmä, joka on yhdistelmä kahdesta aiemmasta kokonaisuudesta: elintarvikeketjun kehittämishankkeista (nk. laatuketjuhankkeet) ja maataloustuotteiden markkinoinnin ja tuotannon kehittämishankkeista (nk. kansalliset menekinedistämishankkeet). Hakijat pystyivät nyt ensimmäistä kertaa hakemaan samassa hakemuksessa avustusta kehittämiseen, menekinedistämiseen ja tiedotukseen/tietämyksen siirtoon.

Hankehakemukset on nyt käyty hankekoordinaatioryhmässä kertaalleen läpi. Oli mukava huomata, että syksyn hakukierroksella oli mukana paljon uusia hakijatahoja.

Alustavasti voidaan todeta, että mukana on erinomaisia, monipuolisia ja suoraan haun painoalueisiin  kohdistuvia hanke-ehdotuksia. Niissä on myös varmistettu hankkeilta edellytetty, erittäin tärkeänä pidetty hankeyhteistyö ja kuvattu yhteistyön muodot konkreettisesti hankkeen eri toimenpiteissä.

Osassa saaduista hakemuksista ongelmana oli yhteistyön konkretian puute, suunnitellun hankkeen paikallisuus tai se, että avustus olisi käytännössä ollut yritystukea.

Uuden avustusjärjestelmän toivotaan parantavan hankkeiden vaikuttavuutta ja monipuolisuutta sekä vähentävän hankehallintoon kuluvaa aikaa – niin viranomaisten kuin hanketoimijoiden. Esimerkiksi hankkeiden maksatus on pyritty suunnittelemaan mahdollisimman juohevaksi ja hankkeita tullaan ohjaamaan suuremmissa ohjausryhmissä. Lisäksi Maviin palkataan määräaikainen hankekehittäjä, jonka päätehtävä on pyrkiä lisäämään hankkeiden välistä yhteistyötä, synergiaa ja siten tämän hankejärjestelmän vaikuttavuutta.

Mavin tavoitteena on tehdä hankepäätökset tämän vuoden loppuun mennessä.

Teksti: ylitarkastajat Seija Ahonen-Siivola ja Petri Koskela, maa- ja metsätalousministeriö

maanantai 3. marraskuuta 2014

Terveellisyys ja kestävyys samalle lautaselle?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämässä Uudet ravitsemussuositukset käyttöön ruokapalveluissa -seminaarissa pohdittiin julkisen ruokapalvelun roolia terveellisten sekä kestävästi ja vastuullisesti toteutettujen aterioiden tuottajana ja ravitsemussuositusten mallintajana.

Ammattikeittiöissä valmistetaan vuosittain noin 889 miljoonaa ruoka-annosta. Tästä julkinen sektori valmistaa noin 419 miljoonaa ruoka-annosta.  Suurin osa suomalaisista nauttii kodin ulkopuolella tuotetun aterian lähes päivittäin.  Siksi ei ole yhdentekevää, millaisia aterioiden ravintosisällöt ovat ja mitkä ovat niiden ympäristövaikutukset.



Ruoan terveellisyyden ja vastuullisuuden mahdollistaminen on haasteellista

Julkisen ruokapalvelun tarjoajan näkökulmasta terveellisyyden ja vastuullisuuden mahdollistaminen samalle lautaselle on haastavaa. Asiakasta tulee kuunnella vieläkin paremmin ja panostaa suositusten toteuttamiseen, vaikka taloustilanne kiristääkin rahahanoja. Muuttuviin tilanteisiin pitää reagoida.

Seinäjoen kaupungin ruokapalvelujohtaja Elli Åback toi seminaarissa esille elintarvikkeiden kilpailuttamisen reunaehdot.  Hän piti ravitsemuskriteereitä elintarvikkeiden hankintavertailujen pohjana, mutta ylilaatua ei ole varaa ostaa.

Hankintaosaaminen nähdään selkeänä yhteisenä haasteena. Osaamista tulisi olla sekä tarjouksen tekijöillä että tarjoajilla. Kilpailuttamisen helpottamiseksi muun muassa Sydänliitto on tehnyt ravitsemuslaadun malliasiakirjan ja Motiva ympäristökriteerit julkisissa hankinnoissa -ohjeistuksen.

Aina terveellisimmän ja kestävämmän tuotteen valitseminen ei ole ruokapalvelun tahdosta kiinni. Lappeenrannan kaupungin ruokapalvelujohtaja Elina Särmälän mukaan esimerkiksi suolakriteerin noudattaminen on paikoin vaikeaa, koska markkinoilta on vaikea löytää tarpeeksi vähäsuolaista leipää. 

Kohti parempia ruokapalveluja

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen iloitsee uusien ravitsemussuositusten saamasta laajasta kiinnostuksesta. Hän näkee suositusten kannustavan kohti monikulttuurisempaa ruokalistaa ja osallistavaa asiakastyöskentelyä.

Ruokapalveluissa voidaan, mikäli tahtotila kunnalta löytyy, tehdä erikseen syksy-, talvi- ja kesäruokalistoja. Näin huomioitaisiin paremmin sesonginmukaisuus. Ruokapalvelut voivat toimia myös edelläkävijöinä, esimerkiksi vähentämällä punaisen lihan tarjontaa, käyttämällä lihojen halvempia osia ja ohjata ruokailijoita kasvisvoittoisempaan ruokavalioon.

Ruokapalveluiden henkilöstön osaamiseen on panostettava. Vain osaava henkilöstö kykenee valmistamaan suositusten mukaista ruokaa, varmistamaan ruokaturvallisuus ja vähentämään turhaa ympäristökuormitusta esimerkiksi ruokahävikkiä vähentämällä. Ruokapalveluhenkilöstö on avainasemassa vastuullisen kuluttamisen kasvattamisessa. 

Teksti: Petri Koskela, ylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuva: Marianna Laitinen


Seminaarin esitykset löytyvät THL:n SlideSharesta.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Moderni luomukasvihuonetuotanto tutuksi EU-komission virkamiehille

Ahlbergin puutarha sijaitsee Sipoon rajalla perikymmentä kilometriä Helsingin keskustasta. Kaijus Ahlberg ja Minna Tengvall tuottavat erikoissalaatteja, yrttejä, versoja, minisalaatteja ja syötäviä kukkia – kaikki luonnonmukaisesti.

Puutarhan tuotantoaika on maaliskuulta marraskuulle. Isäntäparin lisäksi töitä paiskivat kaksi vakinaista työntekijää, 2–3 harjoittelijaa ja muutaman kesätyöntekijä. Pääasiallisesti tuotteet markkinoidaan tukkujen kautta ravintoloihin ja erikoiskauppoihin. Koska tuotteet pitää saada kuluttajille tuoreina, ei toimituksia juuri mene pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Puutarhan liikevaihto on 200 000 – 250 000 euroa.

Erikoissalaatteja, yrttejä, versoja, minisalaatteja, syötäviä kukkia; mitkä aromit!
Salaateista eniten tuotetaan roomansalaattia. Yrttejä on paljon: rakuuna, korianteri, saksankirveli, rosmariini, marokonminttu ja sitruunaverbena. Avomaalla kasvatetaan raparperia, kesäkurpitsaa ja varhaisperunaa. Syötävistä kukista tuotetaan orvokkeja, samettikukkia, kurkkuyrttiä ja kesäkurpitsan kukkia.

Luomukasvihuonetuotanto on kehittynyt paljon siitä, kun Ahlberg ja Tengvall siirtyivät luomutuotantoon vuonna 2000. Nyt käytössä ovat nestemäiset lannoitteet ja eristetyt kasvualustat. Uhkana tuotannolle ovat EU-komission suunnittelemat luomukasvihuoneita koskevat säädökset. Ne eivät sovellu Suomessa eikä muissa Pohjoismaissa pitkään käytössä olleisiin tuotantotapoihin.

Syyskuun alkupuolella EU-komissiosta apulaisosastopäällikkö Monique Pariat ja luomuyksikön Manuel Rossi Prieto tutustuivat Ahlbergin luomutuotantoon. Suomessa kasvihuonetuotannossa siirryttiin 1960-luvulla kasvualustojen käyttöön, joka tarkoittaa sitä, ettei kasveja istuteta maahan.

Ilmastomme takia maa on liian kylmä taimille. Koko maaperää ei ole taloudellisesti järkevää lämmittää vaan ainoastaan maasta eristetty kasvualusta. Toinen ilmastosta johtuva vaatimus on keinovalaistus, jota tarvitaan alkukeväällä ja syksyllä. Kesällä luonnonvaloa on ihan riittämiin.

EU-komission luomuyksikön Manuel Rossi Prieto tutustuu nestemäiseen luomulannoitteeseen.

Koko maaperää ei voi lämmittää talvipakkasilla, vain kasvualusta, selvittää Ahlberg Madame Pariatille.

Turvetta käytetään kasvualustoissa ja sitä on riittämiin, vaikka osa Suomen soista on suojeltuja. Suomessa turvemaita on kolmannes viljelyalasta, mikä on suurin osuus EU-maissa. Ahlbergeillä turvetta käytetään versojen tuotannossa, jonka jälkeen kasvualusta käytetään usean kompostointikierroksen jälkeen vuorollaan eri kasveille. Viimeksi kasvualusta päätyy avomaan tuotantoon. Nestemäiset luomulannoitteet ja biologiset torjuntaeliöt ovat olleet käytössä pitkään.

Kasvualustat vähentävät kasteluveden määrää ja estävät ravinteiden karkaamisen ympäristöön. Niiden avulla vältetään kasvualustan muuttuminen vähitellen suolaiseksi, jolloin se pitää ”huuhtoa” puhtaaksi. Kasvualustojen desinfiointia höyryttämällä ei ole Pohjoismaissa käytetty sitten 1950–1970-lukujen, sillä se tappaa myös maaperän hyötyeliöt. Kasvupöydät ovat myös ergonomisesti hyviä.

Suomalaiset talvenkestävät kasvihuoneet ja turpeen käyttö olivat uutta espanjalaissyntyiselle Manuel Rossi Prietolle. Kysymyksiin vastailivat tilan emäntä Minna Tengvall ja ministeriön luomusäädösten asiantuntija Tero Tolonen.


Kasvupöytien käytön monet edut tulivat tutuiksi Monique Pariatille mahtavien basilikojen keskellä.

Mademe Pariat ihastui Ahlbergin puutarhan luomukorianterin ja -mintun voimakkaaseen aromiin,
taustalla myhäilee ministeriön EU-koordinaation päällikkö Kari Valonen.

Teksti ja kuvat: maatalousylitarkastaja Leena Seppä, maa- ja metsätalousministeriö

torstai 23. lokakuuta 2014

Ruokaa ja matkailua -hanketreffeillä esitellään uusia mahdollisuuksia

Yksi Lähiruokaohjelman vuoden 2020 tavoitetiloista on, että lähiruoka on osa laadukasta matkailutuotetta, tuo lisäarvoa ja kannattavuutta maakuntien ruoka- ja matkailualan toimijoille sekä lisää Suomen houkuttelevuutta matkakohteena.

Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi ja Suomen matkailun kilpailukyvyn vahvistamiseksi maa- ja metsätalousministeriö, Matkailun edistämiskeskus ja HAAGA-HELIA ovat luomassa Suomelle RUOKA&MATKAILU -strategiaa.

RUOKA&MATKAILU -strategiaa varten on selvitetty muun muassa alueellisista ruokamatkailutuotteista ja projekteista saatuja kokemuksia. Strategia valmistuu loppuvuodesta.

Hanketreffeillä tavataan!

Viime vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Lähiruokaa ja matkailua -hanketreffit, joista löytyy lisätietoa Lähiruokaohjelman blogista. Ruoka- ja matkailualojen toimijoita törmäytetään tänäkin vuonna Ruokaa ja matkailua -hanketreffeillä kahdessa valtakunnallisessa tapaamisessa. Tilaisuudet pidetään Hämeenlinnassa 4.11. ja Oulussa 6.11.

Tilaisuuksien tarkoituksena on kertoa RUOKA&MATKAILU -strategiatyöstä ja sitouttaa alan toimijat siihen mukaan. Hanketreffeillä tuodaan esiin uuden ohjelmakauden mahdollisuuksia ja välitetään tietoa niistä strategioista ja ohjelmista, jotka antavat toimialoille kehittämistyön raamitukset. Tilaisuuksissa pohditaan myös, miten toimialoja voidaan nivouttaa paremmin lisäarvoa tuottaviksi kokonaisuuksiksi.

Ilmoittaudu 27.10. mennessä ja tule mukaan kehittämään ruuasta laadukasta matkailutuotetta!

Lisätietoja ja ilmoittautuminen:

Tilaisuuksien järjestäjinä ovat maa- ja metsätalousministeriön Lähiruokaohjelma, Maaseutuverkostoyksikkö ja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän MESI-verkosto.

Teksti: Kirsi Viljanen, lähiruokakoordinaattori, maa- ja metsätalousministeriö

*Kooste hanketreffeistä löytyy Lähiruokaohjelman blogista.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Parsinavettakeskustelussa kyse on arvovalinnasta


Keskustelu parsinavettojen mahdollisesta kieltämisestä eläinsuojelulain uudistuksen myötä herättää suuria tunteita puolesta ja vastaan. Karkeasti yleistäen eläinsuojelijat haluavat vapauttaa naudat kahleista, kun taas tuottajat tahtovat säilyttää perinteisen, hyväksi havaitsemansa tuotantotavan. 

Parsinavetan omistaja voi tuntea syyllisyyttä pitäessään lehmiä tavalla, jota suunnitellaan lailla kiellettäväksi. Ammattitaito, ammattiylpeys ja aito eläimistä välittäminen eivät tunnu painavan missään, kun vastassa on valtiovallan potentiaalinen käsky lopettaa eläinten pito kytkettyinä.

Moni parsinavetan omistaja hoitaa eläimensä esimerkillisesti. Parsinavetoiden lehmillä on usein nimet, ja lehmiä kohdellaan omina persooninaan. Parsinavetoiden lehmät laiduntavat kesäisin, osa myös jaloittelee talvisin. Terveydenhuolto toimii pääsääntöisesti hyvin. Usea tuottaja panostaa eläintensä hyvinvointiin jopa oman hyvinvoinnin, rahan ja vapaa-ajan kustannuksella. On ymmärrettävää, että mieleen hiipii väistämättä ajatus ”Eikö mikään riitä?”

Parsinavettakeskustelun tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa yhdenkään maidontuottajan ammattitaitoa ja kykyä huolehtia parressa olevista eläimistään. Niin parsi- kuin pihattonavettojenkin omistajissa on ihmisiä, jotka tekevät työnsä esimerkillisesti, ja niitä, jotka syystä tai toisesta eivät pysty hoitamaan eläimiään niin hyvin, että lain pykälät täyttyisivät. Se, miten hyvin eläimet parsinavetassa hoidetaan, ei kuitenkaan tässä keskustelussa ole olennaista.

Parsinavettakeskustelua käydään, koska osa kansalaisista on kyseenalaistanut eläinten pitämisen paikoilleen kytkettynä suurimman osan vuodesta. Ajatus eläimestä, joka ei pääse liikkumaan paikaltaan kuin askelen eteen tai taakse, ei mahdu monenkaan kansalaisen oikeustajuun ja käsitykseen siitä, miten voimme eläimiä pitää. 

Parsinavettakeskustelussa on kyse arvovalinnoista: hyväksymmekö me eläinten pitämisen kytkettyinä ja kiinni sidottuina, vai näemmekö itsemme mieluummin ihmisinä, jotka antavat eläimille mahdollisuuden liikkua ja käyttäytyä lajilleen tyypillisesti myös niinä päivinä, jolloin laidunnus tai ulkoilu ei ole järjestettävissä. Pidemmälle menevä kysymys kuuluu, haluammeko myös nähdä nautojen toteuttavan lajityypillistä käyttäytymistään laitumella tai ulkotarhassa, riippumatta siitä, millaisessa navetassa niitä pidetään. Taloudelliset argumentit parsinavettojen säilyttämisen puolesta ovat vakavasti otettavia, mutta eivät ainoita päteviä argumentteja. 

Lainsäädännöstä keskusteltaessa myös kansalaisten oikeustajuun ja etiikkaan sekä eläinten hyvinvointitutkimukseen perustuvat argumentit on otettava vakavasti.

Teksti: Tiina Kauppinen, tiedottaja, Eläinten hyvinvointikeskus EHK 
Kuva: MMM / arkisto

Edustustokokit kokkikurssilla Suomessa

Suomen ulkomaanedustustojen kokkien koulutusviikko pidettiin Espoon Hanasaaressa elokuussa. Viidennen kerran järjestettyyn koulutukseen osallistui 10 henkilöä eri puolilta maailmaa. Kurssin tavoitteena oli edistää suomalaista ruokakulttuuria maailmalla.

"Food diplomacy" on yhä tärkeämpi osa edustustojen työtä, jossa lähetystöjen kokeilla ja muulla taloushenkilökunnalla on näkyvä rooli. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman koulutuksen päätavoitteena oli tutustuttaa lähetystökokit suomalaiseen ruoka- ja juomakulttuuriin. Kokit perehtyivät esimerkiksi Suomen luonnon ja elintarvikeketjun raaka-aineisiin sekä suomalaisiin ruoanvalmistustapoihin kuten savustamiseen ja kraavaamiseen.


– Ilmoittauduin kurssille, koska halusin työhöni uusia ideoita. Halusin myös tutustua kollegoihini muista edustustoista ja jakaa heidän kanssaan kokemuksiani, kertoo Brysselin edustustossa työskentelevä Arto.

Kurssilla oli ensimmäistä kertaa mukana myös edustustojen palvelushenkilökuntaa Yhdysvalloista, Kiinasta ja Latviasta. Ruuanvalmistuksen lisäksi osalle heistä oli räätälöity tutustumiskäynti Fiskarsin tehtaalle, jossa tutustuttiin suomalaiseen muotoiluun ja arkiastioihin.



”The Soul of the Finnish Food”

Koulutusviikon punaisena lankana oli suomalaisen ruokaperimän ja ruokakulttuurin tuntemuksen lisääminen ja sitä kautta tutustuminen suomalaisen ruoan sielunmaisemaan.

Koulutuksessa kokit valmistivat kolmen päivän ajan suomalaisia ruokia ja perinneherkkuja kauden raaka-aineista. Erityinen huomio kiinnitettiin siihen, miten suomalaista ruokaa valmistetaan, jos kaikkia raaka-aineita tai Suomessa tyypillisiä mausteita ei asemamaassa ole saatavana.

Lisäksi lähetystökokit tutustuivat suomalaisiin ravintoloihin, Helsingin Kauppatoriin ja Kauppahalliin sekä keskustan ruokakauppoihin.


Lähetystöillä aktiivinen rooli suomalaisen ruokakulttuurin edistämisessä

Edustustokokkikursseilla on tärkeä merkitys ulkomaanedustustojen kokkien ruokaosaamisen - suomalaisten ruokien tunnistamisen ja niiden valmistamisen kehittämisessä. Kursseille on tarvetta, sillä monikaan kurssilaisista ei tuntenut suomalaisia ruokia tai suomalaista monivivahteista ruokaperintöä.

Viime vuonna kurssi järjestettiin Budapestissa ja se onnistui erinomaisesti. Ensi vuoden kurssinpitopaikkaa mietitään jo kuumeisesti. Tarkoitus on tehdä suomalaiseen ruokakulttuurin perehdyttämisestä pidemmän aikavälin tavoite, jotta suomalainen ruoka- ja ruokakulttuuri ei jää muiden maiden varjoon.


Ruuan ja ruokatarjoiluiden merkitys on kasvanut, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Laadukkaiden aterioiden ja ruokakulttuurin opettaminen voi antaa paremmat mahdollisuudet myös elintarvikeviennille. Lähetystöjen Team Finland -rooli ja aktiivinen edustaminen ovat merkittäviä, kun haluamme jakaa suomalaista ruoka- ja raaka-ainetietoa ulkomailla.

Teksti: Kim Palhus, keittiömestari, Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus
Kuvat: Juha Björklund

tiistai 14. lokakuuta 2014

Eläinsuojelulain uudistusta varten on käytettävissä viimeisin tutkimustieto



Maa- ja metsätalousministeriössä tehtävää eläinsuojelulain kokonaisuudistusta varten on viimeisen puolen vuoden aikana valmistunut lukuisia selvityksiä. Viimeisimpänä julkistettiin tänään selvitys parsi- ja pihattonavetoissa elävien nautojen hyvinvoinnista ja mahdollisen parsinavetoista luopumisen talousvaikutuksista maidontuotantoon.
Laiduntaessaan lehmä saa toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan.
Tänä vuonna ovat navettaselvityksen lisäksi valmistuneet selvitykset hevospilttuista ja löytöeläinten hoidon järjestämisestä. Lisäksi maa- ja metsätalous-ministeriön yhteydessä toimivat eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnat ovat saaneet valmiiksi näkemyksensä tuotantoeläinten sekä harrastus- ja seuraeläinten olennaisista käyttäytymistarpeista.

Eläinsuojelulakia MMM:ssä valmistelee työryhmä, joka koostuu viranomaisista, eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien, eläinlääkäriliiton ja kuntaliiton edustajista. Lisäksi lainvalmistelussa on laajempi ohjausryhmä, jossa on edustus myös muun muassa elinkeinosta ja eläinsuojelujärjestöistä. Ohjausryhmä tekee linjaukset lakiehdotukseen työryhmän esitysten pohjalta.

Lainvalmistelusta on aiemmin kerrottu Verso-blogissa viime maaliskuussa.

Työryhmä pohtinut eläinten hoitoa ja käsittelyä

– Viimeisen puolen vuoden aikana työryhmässä on pohdittu eläinten hoitoa ja kohtelua koskevia yleisiä säännöksiä, kertoo työryhmän yhtenä sihteerinä toimiva eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola ministeriöstä.

– Työryhmässä on noussut esiin ajatus, pitäisikö lakiin säätää kaikille ammattimaisille eläintenpitäjille velvollisuus varautua häiriötilanteisiin, kuten sähkö- ja vesikatkoihin. Tämä on jo nyt ehtona eläinten hyvinvointituessa. Työryhmällä on ajatus, että tämä velvollisuus laajennettaisiin koskemaan kaikkia ammattimaisia eläintenpitäjiä, myös seura- ja harrastuseläinten, Pullola sanoo.

Eläinlajikohtaisesti pohditaan myös, pitäisikö lakiin kirjata selkeä velvoite totuttaa eläin pitopaikkaansa, ympäristöönsä ja ihmisen käsittelyyn. Taustalla on tieto siitä, että eläimen tuntema stressi vähenee ja ihmisen turvallisuus paranee, jos eläin on tottunut ihmisen käsittelyyn.

Löytöeläinten kuljetus ja hoito kirjataan lakiesitykseen

Löytöeläinten kuljetuksesta pitää päättää laissa.
Löytöeläinten kohtelusta valmistui selvitys kesällä. Sen mukaan löytöeläinten säilytys ja käsittely vaihtelee suuresti eri kunnissa, myös kustannuksiltaan. Laki velvoittaa kunnat järjestämään löytöeläinten säilytyksen.

– Löytöeläinten kohdalla keskeisin kysymys on ollut kuljetuksen järjestäminen löytöpaikasta löytöeläinhoitolaan. Voimassa olevassa laissa ei ole määritelty, kenen vastuulla ja kustannettavana kuljetus on. Tämä puute on tiedostettu ongelmaksi, joka pitää ratkaista, Pullola kertoo.

– Lisäksi lakiin pitää miettiä, minkä tasoista hoitoa eläimille löytöeläinhoitolassa pitää voida antaa. Näihin kysymyksiin ei ole vielä vastauksia.

Eläintenpitokieltojen tarkistamisvaltuuksiin muutoksia


Työryhmän toinen sihteeri Minna Ruotsalo kertoo, että eläinsuojeluvalvontaa koskevaa lukua on syksyn aikana työstetty luonnokseksi ja käsitelty jo pariin otteeseen työryhmässä.

– Tällä hetkellä ehdotetaan, että eläintenpitokieltoja voitaisiin valvoa muutoinkin kuin tavanomaisen eläinsuojeluvalvontakäynnin yhteydessä. Nykyään henkilön eläintenpitokiellon mahdollinen olemassa olo tulisi tarkistaa rekisteristä aina, kun tehdään eläinsuojeluvalvontakäynti, Ruotsalo toteaa. 

Lisäksi kiellon noudattamista valvotaan, jos on syytä epäillä, että henkilö rikkoo hänelle määrättyä eläintenpitokieltoa. Hänen mukaansa ajatus eläintenpitokieltojen tarkastamisesta myös ilman epäilyjä tuli poliisilta itseltään koulutustilaisuudessa.

Eläinkilpailuja järjestäville tahoille on juuri lähetetty kysely kilpailuihin liittyen. – Meillä on melko vähän tietoa eläinkilpailuista. Viranomaisilla ei ole esimerkiksi tarkkaa tietoa siitä, kuinka usein eläinlääkäri on läsnä järjestettäessä eläinkilpailu ja tätä selvitetään kyselyllä, Ruotsalo sanoo.

Vielä tänä vuonna on valmistumassa eläinsuojeluvalvonnan valtiollistamista koskeva selvitys.

Selvitykset porsimishäkeistä ja lemmikkien rekisteröinnistä

Vielä loppuvuonna on tarkoitus selvityttää, mitä merkitsisi kissojen ja koirien rekisteröintivelvoite. Myös selvitys emakoiden tiineytyshäkeistä on tulossa, kun sillekin löydettiin tekijä.

Lakiuudistuksessa on vielä käsiteltävä muun muassa eläinjalostusta, eläinlääketieteellistä hoitoa ja eläimille tehtäviä toimenpiteitä koskevat pykälät sekä eläinkilpailuja, dopingia, näyttelyitä, eläinten koulutusta ja eläinsuojeluvalvonnan organisointia koskevat asiat. Lisäksi eläinsuojelulain yhtymäkohdat muun muassa metsästys- ja kalastuslakiin selvitetään esimerkiksi  ´pyydystä ja päästä´ -kalastuksen osalta.

– Työryhmässä on keskusteltu myös eri eläinlajien soveltuvuudesta lemmikeiksi. Ajatuksena on, että eläinsuojelulain nojalla pitäisi voida rajoittaa esimerkiksi joidenkin eksoottisten eläinten pitoa lemmikkinä, tuotantoeläimenä ja sirkuseläimenä. Jo nykyisessä laissa on rajoitettu sirkuksessa pidettäviä eläinlajeja ja tuotantotarkoituksessa tarhattavia eläinlajeja, Pullola kertoo.

Mahdolliset eläinlajirajoitukset tulevat kuitenkin lakia alemmalle asetustasolle. Iso avoin kysymys on myös loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestäminen. Eikä aivan pieni kysymys ole myöskään ns. rituaaliteurastus.

Katse pitkälle tulevaisuuteen

Molemmat työryhmän sihteerit ovat kovan työpaineen allakin yksiselitteisen innoissaan työstään. – Aika hienoa, että saan tehdä tällaista mielenkiintoista työtä, Minna Ruotsalo toteaa.

Ristiriidatonta eläinsuojelu ei ole ja monissa kysymyksissä ääripäät ovat valovuoden päässä toisistaan ja kritiikkiä tulee monelta suunnalta. Silti virkamiehillä ei mene sisu kaulaan. Tiina Pullola kiteyttää työn haasteet näin: 

– Tämä on työ, joka on pakko tehdä huolellisesti ja siihen menee aikaa. Tärkeää on, että kaikki työssä mukana olevat osaisivat katsoa pitkälle tulevaisuuteen, jotta nyt tehtävä laki kestää aikaa.

Tiedote 14.10.14: Eläinsuojelulain valmistelu etenee - navettamuotojen hyvinvointi- ja talousvaikutukset selvitetty.

Teksti: Kati Leppälahti, tiedottaja, maa- ja metsätalousministeriö
Kuvat: Maa- ja metsätalousministeriön kuva-arkisto