tiistai 29. lokakuuta 2013

Kaavoitus voi edistää tai hankaloittaa maaseudun kehittämistä

Suomen pinta-alasta rakennettua maapinta-alaa on vain 4,4 prosenttia ja loput maaseutua tai maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Suurin osa Suomesta on siis maa- ja metsätalousministeriön toimialan piirissä. - Olemme "areaaliministeriö" ja meillä on vastuullinen asema osallistua kaavahankkeisiin oman sektorimme viranomaisena, sanoo maa- ja metsätalousministeriön yliarkkitehti Raija Seppänen.

Kuva: Maanmittauslaitos 
Varsinaisia kaavoitusviranomaisia ovat ympäristöhallinto, maakuntien liitot ja kunnat. Seppäsen mukaan maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä on tuoda kaavaprosesseihin erityisesti maaseudun ja maaseutuelinkeinojen kehittämisen sekä uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käytön näkökulmaa ja katsoa, ettei tätä kaavaratkaisuilla vaikeutettaisi.

Kaavoituksessa on kyse pitkävaikutteisista linjauksista. - Hallintomme valmiudet ottaa kantaa ja osallistua maankäytön ohjausprosesseihin ovat toistaiseksi aika vaatimattomat. Linjausten tekemiseen ja kaavoituksen ohjaamiseen maaseudulla tarvitaan strategioita, systemaattista kouluttamista ja siitä syntyvää osaamista sekä aikaa osallistua prosessisen keskeisiin vaiheisiin, sanoo Seppänen.

Maa- ja metsätalousministeriön valmisteluvastuulla ovat monet keskeiset maaseutuun vaikuttavat säädökset. Seppänen toteaa, että maaseudun toimintojen sopeuttaminen monien säädösten asettamiin raameihin ei ole aina helppoa - saati sitten toimivaa.

Ennakointia ja tietoa tarvitaan

- Ministeriöllä on halutessaan mahdollisuus olla johtava suunnannäyttäjä maaseudun maankäyttöasioissa. Näkemykset, valinnat ja ratkaisut pitää kuitenkin osata perustella muille toimijoille. Nyt olemme suunnannäyttäjän sijasta turhan usein altavastaajan asemassa, sanoo Seppänen.

Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä ja maaseudun elinkeinotoimintaa ohjatessaan ministeriön olisi pystyttävä katsomaan tulevaisuuteen ja arvioimaan luonnonvarojen käytön eri vaihtoehtojen pitkän aikavälin vaikutuksia. Sekä kehittämiseen että rajoitusten asettamiseen tarvitaan strategioita ja tasapainotusta monen eri tahon ja näkemyksen kanssa.

Seppänen arvelee, että mitä paremmin ministeriössä osastot, yksiköt ja yksittäiset virkamiehet tuntevat hallinnon laajaa tehtäväkenttää ja sen toimintaympäristöä, sitä enemmän on mahdollisuuksia uudenlaiseen yhteistoimintaan ja ennakointiin maaseutuasioissa.
 - Suomen kokoisessa maassa alueelliset erot ovat suuria, maaseutu erilaista ja se kehittyy eri tavoin eri osissa Suomea. Helppoa, yhtä ainoaa sapluunaa ei nykymaailmassa ole enää tarjolla, Seppänen toteaa.

Maa- ja metsätalousministeriön tulisi tarjota kaavoitusviranomaisille ja konsulteille koulutusta ja informaatiota maaseutuelinkeinojen tarpeista ja luonnonvara-alasta. Tämä on olennaista, jotta viranomaiset osaisivat toimia linjausten ja tavoitteiden mukaisesti.

-Metsä- ja maatalousalan toimintaa ohjaavat säädökset velvoittavat ottamaan toiminnassa huomioon niin monimuotoisuuden kuin maisemankin, eikä niitä ole syytä enää kaavalla yrittää varmistaa, huomauttaa Seppänen. Tieto voisi vähentää myös kaavoittamista "varmuuden vuoksi". Turhat määräykset synnyttävät ristiriitoja siitä, minkä lain nojalla alueella saa toimia.

Maakuntakaavan merkinnät voivat johtaa kuntakaavoissa annettaviin eriasteisiin rajoituksiin. Yleiskaavassa voidaan maa- ja metsätalousalueiksi jäävillekin alueille määrätä "ekologisia käytäviä", "hiljaisia alueita" tai määrätä niille toimenpiderajoitus. Silloin jokaiseen metsänhoidolliseen toimenpiteeseen joutuu hakemaan kunnasta luvan. Jokainen lupa maksaa, ja hoitotoimenpide saatetaan myös evätä.

Kaavoituksessa eri näkemyksiä ja ristiriitoja sovitellaan

Seppänen mainitsee muuttuvan toimintaympäristön olevan tämän hetken suurimpia haasteita maankäyttöä suunniteltaessa. Olennainen osa kuntien ja maakuntien liittojen kaavatyötä on erilaisten näkökulmien yhteensovittaminen. Myös isot ympäristökysymykset puhuttavat.

Kaavoituksessa ja rakentamisen ohjauksessa suositaan nyt keskittämistä eli "eheyttämistä".  Tässä suuntauksessa on hyviäkin puolia, mutta toisasia on, että "asuminen ei yksin elätä". Muutoksia tapahtuu ja työpaikat voivat yllättäen karata kauaskin. Yhä useamman on omatoimisesti tehtävä oma työpaikkansa.

Maaseutualueet ja uusiutuvat luonnonvarat tarjoavat tulevaisuudessakin elinkeinoja ja työpaikkoja. Seppäsen mukaan on kansantaloudellisestikin välttämätöntä, että kaavoituksella ei pyritä etukäteen asettamaan ehtoja sellaiselle toiminnalle, mitä ei vielä ole mahdollisesti keksittykään. Selvälle rakentamiselle ovat säännöt olemassa. Siinäkin ohjauksessa tarvitaan maalaisjärkeä.  Maaseudulla toimitaan usein verkostomaisissa rakenteissa; useimmat elinkeinot tarvitsevat paljon tilaa, mutta se ei merkitse, etteivätkö ne voisi hyödyntää toisiaan.

Kansalaisten ja kuluttajien asenteet näyttävät muuttuvan. Vähemmistö suomalaisista asuu enää maaseudulla ja taajamien läheisyys voi tuoda maataloustuotannolle ennakoimattomia hankaluuksia.

- Ihmiset saattavat pelätä kotieläintilan toiminnan vaikutuksia omaan asumiseen, kuten maatalouskoneista aiheutuvia ääniä ja ajotien likaantumista tai hajuja ja valittavat uudesta investoinnista "varmuuden vuoksi". Tällaisissa tilanteissa yhteensovittamisen merkitys korostuu. Ministeriö rahoittaa parhaillaan tutkimushanketta, jossa selvitetään kotieläintilan hajujen leviämistä ja vähentämistä ympäröiville alueille, Seppänen kertoo.

Laajoissa hankkeissa pohditaan maankäyttöä

Tänä vuonna eri ministeriöissä on käynnissä useita kaavoitukseen ja maankäytön ohjaukseen vaikuttavia hankkeita. Seppänen on mukana arvioimassa maankäyttö- ja rakennuslain toimivuutta maa- ja metsätaloushallinnon kannalta. Monet maaseutua koskevat kaavaratkaisut osoittavat, että kaavoitusta tarvitaan tiiviin yhdyskuntarakentamisen ohjaukseen, mutta uusiutuvien luonnonvarojen käytön ja hoidon ohjaamiseen pitää kehittää muita ohjausvälineitä ja ratkaisuja.

Valmistumassa olevassa Suomen ensimmäisessä kulttuuriympäristöstrategiatyössä pyritään vaalimaan ihmisen luomaa ja muovaamaa ympäristöä, koski se sitten taajamien rakennusperintöä tai peltojen ja kylien alueita.
-Työn aikana tuli esiin, miten monilla olisi halu säilyttää maaseutu eräänlaisena idyllinä huolimatta siitä, että muu maailma on kovastikin muuttumassa, toteaa Seppänen.

Käynnissä on myös ympäristönsuojelulain uudistus, jossa maa- ja metsätalousministeriö pitää tärkeänä uudistaa esimerkiksi kotieläinsuojien lupamenettelyjä. Nykyisellään yli vuoden kestävät käsittelyajat hidastavat kotieläinrakennusinvestointien käynnistämistä ja nostavat rakentamisen kustannuksia. Ympäristöministeriö laatii yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa Suomen alueidenkäytön kehityskuvan, jossa puolestaan hahmotellaan maan kokoisessa mittakaavassa Suomen aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden kehitystä.

- Maaseutualueiden ja tiiviimmän yhdyskuntarakenteen yhteensovitustarpeet ovat moninaisia. Maa- ja metsätalousministeriön haasteena on pitää omat strategiansa ja ohjausvälineensä ajan tasalla ja tarjota yhteiskunnalliseen keskusteluun tulevaisuuden ratkaisuja, sanoo Seppänen.

Teksti: Tiina Ervasti 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Maaseudun kehittämisen ohjelmapaketti muotoutumassa

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014-2020 sisältö alkaa olla kasassa. Ohjelman toteutus lykkääntyy, koska EU:n asetuksia maatalouspolitiikan uudistuksesta odotetaan vielä. Viljelijöille ohjelma tuo uusia mahdollisuuksia ympäristötyöhön.

Uutta maaseutuohjelmaa valmistellaan niin, että se voidaan toimittaa tämän vuoden puolella valtioneuvoston käsittelyyn ja sen jälkeen komissiolle yhdessä kumppanuussopimuksen ja muiden rahastojen ohjelmien kanssa. Ohjelmaa ei kuitenkaan voida toimittaa komissioon ennen EU-asetusten valmistumista. Paljon yksityiskohtia on vielä pöydällä.

Maaseudun kehittämisen tulevalla ohjelmakaudella halutaan edistää biotaloutta ja tukea taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää maataloutta. Maaseudun elinkeinoja monipuolistetaan, työllisyyttä parannetaan ja maaseudun elinvoimaa lisätään.

Ohjelman sisältö on viimeistelyä vaille valmis. Toimenpiteiden toteutuminen on kuitenkin kiinni vielä lopullisista EU-asetuksista ja rahoituspäätöksistä. Ohjelmaan esitettäviä toimenpiteitä ovat:
  • koulutus
  • neuvonta
  • investoinnit
  • tila- ja yritystoiminnan kehittäminen
  • maaseudun palvelujen ja kylien kehittäminen
  • ympäristökorvaukset
  • luonnonmukainen tuotanto
  • luonnonhaittakorvaukset
  • eläinten hyvinvointi
  • yhteistyö
  • Leader

Toimenpiteet tähtäävät kuuteen ohjelmalle määriteltyyn tavoitteeseen:
  • Osaaminen, tiedonvälitys, innovaatiot ja yhteistyö maaseudulla lisääntyvät.
  • Ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen ilmastonmuutokseen tehostuvat.
  • Luonnon monimuotoisuus lisääntyy, vesistöjen tila ja maatalouskäytössä olevan maaperän tila paranevat.
  • Maaseudun yritystoiminta monipuolistuu ja työllisyys, palvelut sekä vaikuttamisen mahdollisuudet paranevat.
  • Maataloustuotannon kilpailukyky vahvistuu.
  • Maaseutuyritykset vastaavat kuluttajien kysyntään tuottamalla laadukasta ruokaa ja parantamalla eläinten hyvinvointia.
Kaikkien toimien on tuettava läpileikkaaviksi teemoiksi nostettuja ympäristöä, ilmastoa ja innovatiivisuutta. Kaikilla maaseutuohjelman rahoittamilla toimilla vaikutetaan siis esimerkiksi ympäristön tilan parantumiseen.

Ympäristön kannalta erityisen merkittäviä ovat viljelijöiden tekemät toimet, joita tuetaan uudistuvalla ympäristökorvausjärjestelmällä. Pinnalla olevaa lannan käsittelyä ja tehokkaampaa hyödyntämistä helpotetaan niin ympäristökorvausten kuin investointien avulla. Lisäksi neuvonnalla ja koulutuksella vaikutetaan ympäristönäkökohtien entistä parempaan huomioimiseen. 

Lisätietoja maaseutuohjelman valmistelusta: Maaseutu.fi/maaseutu2020 ja uutiskirje Liiteri

Ajatuksia maaseutuohjelman valmistelusta voi lähettää osoitteeseen ohjelma(at)mmm.fi

Teksti: Annukka Lyra
Kuva: MMM arkisto

maanantai 7. lokakuuta 2013

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja siihen vaikuttaminen kulkevat käsi kädessä


Juuso Joonan isännöimällä Tyynelän tilalla tuotetaan
myös tietoa.
Ilmastonmuutos tuo tullessaan uusia haasteita ja muutoksia myös maanviljelyyn. Tyynelän tilan isäntä, agronomi Juuso Joona kirjoitti aiheesta tietokortin ILMASE-hankkeen pyynnöstä. Joona luettelee kirjoituksessaan kymmenen askelta kohti toimivampaa ja tehokkaampaa maanviljelyä, jonka avulla viljelijät voivat varautua tulevaisuuteen.

Joona korostaa, että ilmastonmuutos ja siihen varautuminen ovat vain osa vyyhtiä. Hän toteaa, että voisi yhtä hyvin nostaa esille myös muita ongelmia kuten rehevöitymisen tai monimuotoisuuden heikkenemisen. Asioita voidaan pilkkoa osiin toimenpiteiden helpottamiseksi ja ongelmakohtien paikantamiseksi, mutta tärkeintä on ottaa kokonaisuus huomioon.

- Samat keinot tepsivät moneen asiaan ja prosessit ovat yhteydessä toisiinsa. Ennen kaikkea huomio tulisi kiinnittää ongelmien perimmäisiin syihin, ei niiden oireisiin. Näin viljelystä saadaan kestävää, Joona huomauttaa.

Kaikki liittyy käytäntöön

Viljelijöiden toimet ja toiminnan tehostaminen palvelevat monenlaisia tarkoituksia eivätkä pelkästään ilmastonmuutokseen varautumista. Erityisesti kokonaisvaltaisuus, pitkäjänteisyys ja oman toiminnan arviointi ovat tärkeitä.

Maatilalla syntyneen, kasvaneen ja nykyään maanviljelijänä toimivan Joonan näkökulmasta kaikki liittyy käytäntöön. Hän onkin tehnyt tilallaan kokeiluja tuodakseen kestävyyttä, tasapainoa ja tehokkuutta viljelyyn. Joona on kehitellyt ajatuksia kollegoidensa kanssa ja järjestänyt aiheesta myös kokonaisvaltaisen tilanpidon koulutusjakson. Taustalla vaikuttaa halu auttaa maanviljelijöitä tiedon kautta.

- Yhteistyö viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden kanssa on antoisaa, toteaa Joona.

Viljelijä voi torjua ilmastonmuutosta

Hän toteaa ilmastonmuutoksen olevan osa nykykehitystä, jonka vaikutukset ovat jo nähtävissä.
- Viljelijöiden on pakko sopeutua, mutta he voivat toimia myös ratkaisijoina, Joona sanoo.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja omalla toiminnalla vaikuttaminen eivät sulje toisiaan pois. Viljelijät voivat toimillaan sitoa hiilipäästöjä maaperään, ylläpitää monimuotoisuutta ja vähentää päästöjä. Yksi keino on puskureiden luominen. Esimerkiksi maaperän hoitaminen vaikuttaa siihen, miten maa kestää erilaisia ääriolosuhteita kuten kuivuutta tai märkyyttä tai miten se kykenee sitomaan hiiltä.

Joona toivookin viljelijöiden tueksi koulutusta, ohjeistusta ja tutkimusta. Erilaiset hankkeet ja lyhyen aikavälin tutkimuksen hän näkee riittämättöminä ja kutsuu niitä lähinnä tekohengitykseksi.

Joona lähettää terveisiä myös maa- ja metsätalousministeriön suuntaan.

- Myös hallinnolla on suuri rooli, maanviljelijä sanoo. Tällä hetkellä kehitys on hienovaraista ja hän toivoisikin tulevaisuudessa näkevänsä suurempia muutoksia: panostusta pitkäjänteiseen tutkimukseen sekä politiikkaan, jolla voidaan puuttua ongelmien perimmäisiin syihin. Esimerkiksi ravinteiden kierrätystä voisi miettiä kehittämällä tuotantorakennetta tasapainoisemmaksi. Pääasia on keskittyä ongelmien aiheuttajiin ja ratkaisuihin, jotka kestävät.

Teksti: Tiina Ervasti
Kuva: Hanna Koikkalainen


Tyynelän tilan sivuilla oleva blogi ja tilan Facebook-sivut ovat avoinna keskustelulle esimerkiksi ilmastonmuutoksen ehkäisemisestä: www.tyynelantila.fi

perjantai 4. lokakuuta 2013

Luomuviikon paneelikeskustelussa toivottiin luottamusta ruuantuottajiin

Paneelikeskustelu käytiin tunnelmallisessa ravintolateltassa.
Aurinkoisella Narinkkatorilla käytiin torstaina Luomuliiton järjestämä paneelikeskustelu suoramyynnistä. Lähtökohtana oli kysymys siitä, miten keskustelijat haluaisivat kehittää elintarvikelainsäädäntöä, jotta mahdollisuudet suoramyynnille sekä luomu- ja lähiruuan tuotannolle olisivat parhaat.

Paneelissa keskustelivat kansanedustajat Touko Aalto (Vihr.), Mats Nylund (RKP), Eila Tiainen (Vas.), Reijo Hongisto (PS), Jari Leppä (Kesk.) ja Markku Eestilä (Kok.). Lisäksi mukana olivat Pirjo Korpela Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta sekä Anni-Mari Syväniemi Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitosta. Puheenjohtajana toimi Luomuliiton Jukka Lassila. Kaikki tunnustautuivat luomu- ja lähiruuan ystäviksi.

Positiivinen luomu

Lassila avasi keskustelun pyytämällä paneelin jäseniä kertomaan, mitä luomu heille merkitsee. Yleisesti ottaen keskustelijat liittävät luomuun hyvin samanlaisia positiivisia arvoja. Esimerkiksi Leppä kutsuu luomua puhtaan suomalaisen ruuan eliitiksi. Puhtaus, kotimaisuus, terveellisyys ja lähiruoka nousevat esille lähes jokaisen vastauksissa. Eestilä toteaa myös, että lähellä tuotettuna luomun ympäristövaikutukset ovat parhaimmillaan.

- Luomuruuan läheltä ostamisen pitäisi olla helppoa, sanoo Nylund, mutta nostaa samalla esille tosiasian, ettei näin useinkaan ole.

Pientuottajien voi olla vaikeaa saada tuotteitaan marketteihin, mikä vaikeuttaa tuotteiden saattamista kuluttajien ulottuville. Panelistien mielestä tätä prosessia pitäisi pyrkiä helpottamaan jollain tavalla. Tiainen kuitenkin huomauttaa, että suurissa marketeissa luomu hukkuu usein muiden tuotteiden joukkoon esimerkiksi vihannesosastoilla.
  
Suoramyyntilakia ei tarvita

Suoramyynnillä on monia merkityksiä. Oikein käytettynä se antaa loistavat puitteet lähiruuan myynnille ja auttaa maaseutua pysymään elävänä. Onnistunut suoramyynti vaatii kuitenkin kumppanikseen tietoa. Kuluttajien täytyy tietää, missä ruokaa on tarjolla ja miten suoramyynti eroaa muusta elintarvikkeiden myynnistä, sillä tieto ohjaa kuluttajan valintoja. Joskus kuluttajat ovat myös valitettavan tietämättömiä esimerkiksi raakamaidon tai tuoretuotteiden oikeasta säilytyksestä.

- Vaikka Suomessa elintarviketurvallisuus ja laatu ovat huippuluokkaa, haasteita on paljon. Tämä vaikeuttaa alan kehitystä, sanoo Leppä.

Hän toteaa myös, että kansainvälisesti luomun tuotantoa varjostaa ongelma siitä, että tuottajilla on samat markkinat mutta eri pelisäännöt. Samojakin lakeja ja säädöksiä tulkitaan eri maissa hyvin eri tavoin, mikä aiheuttaa suuria vaihteluja jo EU-alueen sisällä.

Suomen säädösten koetaan olevan tiukkoja ja niihin on toivottu helpotuksia, jotka mahdollistaisivat tehokkaamman suoramyynnin. Paneelin jäsenistä ainakin Leppä ja Korpela ovat sitä mieltä, ettei suoramyyntiä koskevaa lakia tulisi kuitenkaan säätää. Heidän mukaansa joka asiaan ei tarvita lakeja tai säädöksiä vaan tässä asiassa vaaditaan luottamusta tuottajia kohtaan. Tuottaja on vastuussa omista tekemisistään ja tuotannostaan.

Panelistit vasemmalta oikealle: Leppä, Syväniemi, Nylund,
Hongisto, Lassila, Korpela, Eestilä, Tiainen ja Aalto.


Omaa pitää suojella

Säädösten muuttamisella voisi olla panelistien mielestä myös yllättäviä ja negatiivisia vaikutuksia. Suomalaiset laatustandardit ovat hyvin korkeat ja säädösten keventäminen saattaisi helpottaa ulkomaisten luomutuotteiden tuontia suomalaisille markkinoille. Tiukat säädökset siis myös suojelevat Suomen omaa luomutuotantoa ja ylläpitävät korkeaa laatua.

Eestilän mukaan säädösten tarkastelussa pitäisi kuitenkin olla niin joustava kuin mahdollista. Hänen mukaansa toimintaan vaadittaisiin lisää kekseliäisyyttä ja avoimuutta, millä voitaisiin lisätä luomutuotannon kustannustehokkuutta.

Vakaa kysyntä toisi mukanaan mahdollisuuden tuotannon kehittämiseen. Tuottajille pitäisi luoda olosuhteet, joissa vakaus ja pitkäjänteisyys mahdollistaisivat toiminnan parantamisen ja suoramyynnin kehittymisen.

- Julkisilla hankinnoilla voidaan luoda kysyntää, toteaa Aalto. Tällaisilla hankinnoilla on varsinkin alueellisesti suuri vaikutus.

Keskustelijat totesivat lopulta yksimielisesti, että lainsäädäntö on menossa oikeaan suuntaan. Tiedostavat ja viisaat kuluttajat ovat panelistien mielestä avainasemassa suoramyynnin menestymisessä.

- Ei luomusta tai suoramyynnistä valtavirtaa tule, mutta se kasvaa. Kuluttajat haluavat tällä hetkellä luomutuotteita ja tuottajien sekä lainsäädännön tulisi vastata kutsuun, sanoo MTK:n ruokakulttuuriasiamies Syväniemi. 

Mahdollisuuksia menestystarinoihin siis on.

Teksti ja kuvat: Tiina Ervasti

tiistai 1. lokakuuta 2013

Uutta eläinsuojelulakia valmistellaan



Maa- ja metsätalousministeriössä on meneillään eläinsuojelulain kokonaisuudistus.

Syksyn aikana työryhmä käsittelee eläinsuojeluviranomaisia ja valvontaa koskevia uudistamistarpeita. Keväällä työ jatkuu eläinten pitoon liittyvien kysymysten käsittelyllä. Työryhmän tehtävänä on valmistella hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotus eläinsuojelulain uudistamiseksi vuoden 2014 loppuun mennessä. 

Kuva: Vastavalo
Eläinsuojelulakia on tarkoitus uudistaa vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Samalla katse kohdistuu myös tulevaisuuteen ja eläintenpidon uusiin haasteisiin.

Maa- ja metsätalousministeriö asetti syksyllä 2012 ohjausryhmän ja työryhmän laatimaan ehdotusta uudeksi eläinsuojelulaiksi. Lain uudistuksen tavoitteena on uudistaa eläinsuojelulakia eläinten hyvinvoinnin tilan parantamiseksi sekä tehostaa eläinsuojeluvalvontaa.

Työn tavoitteena on myös saattaa osittain vanhentunut eläinsuojelulaki nykyisen perustuslain vaatimusten mukaiseksi sekä selkeyttää eläinsuojelulainsäädäntöä nykyisestä.


Eläimen hyvinvointi on osa ruuan eettistä laatua

Nykyinen eläinsuojelulaki on valmisteltu 1990-luvun alkupuolella ja se tuli voimaan vuonna 1996. Lain voimassaoloaikana eläinten hyvinvoinnin arvostus ja merkitys yhteiskunnassa on muuttunut ja eläinten pitoon on tullut uutta tekniikkaa ja kokonaan uusia eläintenpitomuotoja.

Kuluttajat ovat aiempaa kiinnostuneempia siitä, miten elintarvikkeita tuotetaan ja minkälaisissa oloissa tuotantoeläimet tiloilla elävät. Eläinten hyvinvoinnista on tullut osa elintarvikkeiden eettistä laatua.

Myös seura- ja harrastuseläinten määrä on kasvanut ja näiden eläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset ovat nousseet aiempaa keskeisemmiksi.

Lainvalmisteluun kerättiin eväitä kansalaisilta

Lain uudistuksessa on pyrittävä varautumaan myös tulevaisuudessa odotettavissa oleviin muutoksiin: meneillään oleva maatalouden rakennemuutos suosii entistä suurempia tilakokoja, mutta toisaalta osa tuotannosta suuntautunee jatkossakin erikoistuotantoon luomu- ja lähiruokatrendin jatkuessa.

Kuluttajien kasvaneeseen tiedontarpeeseen on pystyttävä vastaamaan ja samalla yritysten hyvinvointistandardien merkityksen odotetaan kasvavan. Seura- ja harrastuseläinten pidon ja hevosharrastuksen suosion odotetaan lisääntyvän entisestään ja tämä aiheuttaa omat haasteensa eläinsuojelulainsäädännön kehittämiselle ja valvonnalle.

Ennen varsinaisen uudistustyön aloittamista ministeriö kartoitti lain tärkeimpiä uudistamistarpeita asiantuntijaselvityksin ja kyselyin, joita suunnattiin eläinsuojeluviranomaisille, eläintenpitäjille, etujärjestöille ja muille sidosryhmille sekä kansalaisille. Selvitysten ja kyselyiden mukaan lain uudistamisessa tulisi kiinnittää huomiota muun muassa eläinsuojeluvalvonnan kehittämiseen, eläinten parissa toimivien henkilöiden pätevyysvaatimuksiin, löytöeläinten hoidon järjestämiseen, eläinten jalostukseen ja eksoottisten eläinten pitoon lemmikkinä. Lisäksi vastaajat pitivät tärkeänä, että uudessa laissa otettaisiin kantaa erilaisten eläimille tehtävien toimenpiteiden, kuten vasikoiden nupoutuksen ja porsaiden kastraation periaatteisiin.

Mitä on hyvinvointi?

Kuva: MMM arkisto
Eläinsuojelulain kokonaisuudistusta valmistelevassa työryhmässä on tähän mennessä käsitelty lain tarkoitusta, eläinten pitoon liittyviä yleisiä periaatteita sekä eläinten pitopaikkaa koskevia säännöksiä. Lain tarkoitusta ja eläintenpidon yleisiä periaatteita on suunniteltu muutettavaksi siten, että pelkän eläinten suojelun sijaan pyrittäisiin edistämään eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Eläimen suojelu tarpeettomalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä ei vielä tarkoita sitä, että eläimen hyvinvointi olisi hyvällä tasolla. Eläimen hyvinvointia tulisikin tarkastella kokonaisuutena, johon liittyvät sekä eläimen kokemat positiiviset että negatiiviset kokemukset. Nykyistä enemmän painoarvoa halutaan asettaa myös eläinsuojeluongelmien ennaltaehkäisyyn.

Kytkettynä vai ei?

Työryhmässä on keskusteltu myös eläinten pitopaikoista ja pohdittu erityisesti niiden pitomuotojen hyväksyttävyyttä, joissa eläimiä pidetään jatkuvasti kytkettynä tai siten, että eläimen kääntyminen on estetty.  

Lehmiä on perinteisesti pidetty parsinavetoissa päästään kiinni kytkettynä. Uudet rakennettavat navetat ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta pihattoja, joissa lehmät pääsevät liikkumaan vapaasti. Parsinavetassa pidetyt lehmät on nykylainsäädännön mukaan päästettävä kesäisin jaloittelemaan tai laitumelle, kun taas pihatossa pidettävät lehmät eivät välttämättä pääse lainkaan ulkoilemaan.

Jatkovalmistelussa on tarkoitus tehdä lisäselvityksiä siitä, millaisia taloudellisia vaikutuksia parsinavetoista luopuminen aiheuttaisi. Samalla on tarkoitus kartoittaa myös parsinavetoiden ja pihatoiden hyviä ja huonoja puolia eläinten hyvinvoinnin kannalta. Myös mahdollisuuksia eläinten jaloittelun ja laidunnuksen lisäämiseksi on tarkoitus selvittää. Parsinavetoiden lisäksi työryhmä pohtii myös muun muassa hevosten pitämistä pilttuissa sekä emakoiden pitoa kääntymisen estävissä siemennys- ja porsitushäkeissä.

Palautekanava avoinna jatkuvasti

Syksyn aikana työryhmä käsittelee eläinsuojeluviranomaisia ja valvontaa koskevia uudistamistarpeita. Keväällä työ jatkuu eläinten pitoon liittyvien kysymysten käsittelyllä. Ryhmien toimikausi päättyy vuoden 2014 lopussa.

Kansalaisilla on mahdollisuus antaa palautetta lain valmistelijoille koko hankkeen ajan ministeriön internet-sivuilla olevan palautelomakkeen kautta. Maa- ja metsätalousministeriön eläinsuojelulakisivuilta löytyy myös tietoa valmistelusta.

 Teksti: Tiina Pullola, eläinlääkintöylitarkastaja